Vielä pari vuotta sitten hyvin kuumanakin käynyttä keskustelua aiheuttanut rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (Energy Performance Buildings Directive, EPBD) hyväksyttiin EU-parlamentissa maaliskuussa 2024, ja se astui voimaan toukokuussa. Direktiivin toimeenpanoon on aikaa kaksi vuotta, eli muutokset Suomen lainsäädäntöön on tehtävä 29. toukokuuta 2026 mennessä.
Parhaillaan ympäristöministeriössä on meneillään energiatehokkuusdirektiivin edellyttämä kansallinen rakennusten perusparannussuunnitelma, josta on toimitettava EU-komissiolle luonnos 31.12.2025 mennessä ja komission kommenttien jälkeen lopullinen suunnitelma 31.12.2026.
Suunnitelmassa tulee esittää toimenpiteet, joiden avulla nykyinen rakennuskanta pyritään saattamaan päästöttömäksi vuoteen 2050 mennessä ja saavutetaan asuinrakennuskannan energiatehokkuuden parannuksille asetetut tavoitteet. Yksittäisten asuinrakennuksien energiatehokkuudelle ei aseteta määräaikaan sidottuja velvoitteita.
Suunnitelmassa on myös esitettävä toimet, joilla voidaan rahoittaa rakennusten energiatehokkuusremontteja, lisätä energiatehokkuuden osaamista ja koulutusta sekä huomioida haavoittuvassa asemassa olevat kotitaloudet. Perusparannussuunnitelma korvaa vuonna 2020 julkaistun Pitkän aikavälin korjausrakentamisen strategian 2020–2050.
Paperilla asia näyttää helpolta, mutta todellisuus tulee kuitenkin äkkiä vastaan: kyseessä on valtava kansallinen korjausrakentamisen hanke, joka vaatii sekä tekijöitä että rahaa. Tämä siis jo lähivuosina ja kiivaaseen tahtiin.
Tällä hetkellä voi tekijäpulasta murehtiminen tuntua oudolta, kun rakentamisen suhdanteet ovat lasketelleet alamäkeen jo parin vuoden ajan, mutta suhdanteesta huolimatta asuntopula saati alati kasvava korjausvelka eivät ole Suomesta hävinneet mihinkään. Jos rakentamisessa käänne parempaan tapahtuu korkojen laskiessa ja talouden suhdanteiden parantuessa jo lähitulevaisuudessa ja samaan aikaan vielä taloyhtiötkin innostuvat jälleen korjaus- ja saneeraushankkeista, on riski ylikuumenemiselle suuri ja työvoimapula ilmeinen.
Löytyykö tässä tilanteessa ensinkään riittävästi tekijöitä ja etenkään osaajia? Mikäli myös sota Ukrainassa päättyy samoihin aikoihin, valtava jälleenrakennusbuumi imee lähimaiden työvoiman sinne, eikä Suomella ole tarjota ulkomaisille työntekijöille kummoisia houkuttimia.
Yrityksiä ei voi vaatia pitämään työvoimareserviä listoillaan, mutta valtiovalta pystyy tekemään asialle paljonkin esimerkiksi satsaamalla nyt koulutukseen, jatkokoulutukseen ja monenlaiseen muuhunkin toimintaan. Jos emme ole ajoissa hereillä ja liikkeellä, jäävät nousun hedelmät poimimatta, emmekä myöskään saavuta meille asetettuja energiatehokkuustavoitteita. Se vasta kalliiksi tuleekin.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanolle voi tulla kiire – tekijäpulakin uhkaa”