Pitkään valmisteltu asuntorakentamisen tuki kaatui – 20 vuoden korkotukimallia ei tule

Jo pari vuotta valmisteltu 20 vuoden korkotukimallin valmistelu on epäonnistunut. Viestintä- ja asuntoministeri Pia Viitanen vahvistaa tänään 3.12.2014 julkaistussa blogissaan, että mallin valmistelussa ei päästy sopuun. Siksi vuokra-asuntotuotannon lisäämiseen pyrkivää lakiehdotusta ei viedä valtioneuvoston listoille ja asia raukeaa. Syynä on se, etteivät kokoomus ja demarit päässeet sopuun tukimallin ehdoista.

Ensi perjantai (5.12.2014) on eduskunnan lakiesityksille asettama takaraja, jotta ne ennättävät valmiiksi tämän hallituskauden aikana.

20 vuoden korkotukimallin valmistelu on ollut prosessi, joka ei tuo kunniaa suomaaliselle asuntopolitiikalle. Tukimallia on valmisteltu jo pari vuotta. Sen käyttöönotosta sovittiin kevään 2013 kehysriihessä, ja saman vuoden syksyllä virkamiesten valmistelema lakiehdotus oli jo lausuntokierroksella. Siinä vaiheessa 20 vuoden korkotuella tehtävät asunnot olisivat sijoittuneet asunto-omistajien yleishyödyllisen osion sisään.

Ehdotettu malli ei kelvannut asuntojen rakennuttajille, koska asunnot olisivat sijoittuneet yleishyödyllisen osion sisään. Lakiehdotus ei edennyt ympäristöministeriöstä eduskuntaan, kun kokoomus ja demarit eivät päässeet asiasta sopuun.

Hallituksen kevään 2014 kehysneuvotteluissa sovittiin, että tukimallin valmistelu aloitetaan uudelleen nollapisteestä. Malli valmisteltiin kohdekohtaisilla rajoituksilla yleishyödyllisyyslainsäädännön ulkopuolelle. Lopputulos kuitenkin on, että tämäkin valmistelutyö valui hukkaan.

”Karvas hetki”

Viitanen luonnehtii blogissaan lakihankkeen kaatumista ”karvaaksi hetkeksi”.

”Tarkoitus oli lisätä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotantoa kasvukeskuksissa ja monipuolistaa rahoitusvaihtoehtoja valtion tukemassa vuokra-asuntotuotannossa. Asunnoista perittävät vuokrat olisi määritelty omakustannusperiaatteella, ja asukkaat valittu sosiaalisin perustein. Rajoitusten kestoaika olisi kuitenkin ollut vain puolet nykyisestä. Korkotukilainaan olisi saanut myös valtion täytetakauksen”, Viitanen selittää.

”Etsimme siis mallia, joka olisi voitu luoda yleishyödyllisyyssäännösten ulkopuolelle, olisi silti EU-lainsäädännön valtion tukisäännökset täyttävää sosiaalista asuntotuotantoa, ja samalla kiinnostaisi toteuttajia. Säännökset edellyttävät lisäksi, että valtion tuki kohdistuu asukkaille ja että järjestelmä on läpinäkyvä ja valvottavissa.  Lausuntojen ja monien palautekierrosten perusteella lakia muokattiin useaan kertaan, jotta siitä saataisiin tarkoitustaan vastaava: lisää koteja markkinavuokraa alemmalla vuokratasolla”, Viitanen toteaa.

”Tässä vaikeassa yhtälössä olimme mielestäni saaneet jo aikaan varsin hyvän lakiehdotuksen ja olin viemässä sitä valtioneuvoston listoille useaan kertaan. Kun sitten viimeisimpienkin parannus- ja korjauskierrosten jälkeisissä keskusteluissa kävi ilmi, ettei sopua lain eteenpäin viemisestä ole mahdollista saavuttaa, yrityksestä oli pakko luopua”, Viitanen harmittelee.

Tätä artikkelia on kommentoitu 9 kertaa

9 vastausta artikkeliin “Pitkään valmisteltu asuntorakentamisen tuki kaatui – 20 vuoden korkotukimallia ei tule”

  1. Odotettua muhkeammasta asuntopaketista tuli ihan just sellainen kuin tällä hallintomallilla tulee. Ja keväällä jälleen uusi asuntoministeri pistää vuorostaan asuntotuotantoon vauhtia.

  2. Asunto-ongelmaan on yksi helppo ratkaisu. Se on tuotantomäärien nostaminen tehokkaammin kaavoitetuilla tonteilla sekä tonteista ylitarjonnan ylläpitämistä. Yksinkertainen asia tarjonnan pitää ylittää kysynnän, näyttää olevan poliitikoille mahdoton paikka murtaa Helsingin tonttisääntely.
    Hyvä, että maksettiin 200 000 euroa per vuosi Viitasesta, kenen vuoro on seuraavaksi tienata miljoona tyhjillä lupauksilla ja tyhjän toimittamisella.

  3. Kohtuuhintainen asuntotuotanto ei kiinnosta kuin poliittisia irtopisteitä kerääviä poliitikkoja ja toki myös asukkaita. Gryndarien ja koko rakannusalan etu on kohtuuttoman hintaiset niin omistus- kuin vuokra-asunnotkin.
    Kaikkien on lopetettava hurskastelu ja varsinkin ympäristöministeriön, joka pähkähulluilla säädöksillään lisää rakentamisen hintaa tasaisesti joka vuosi muutamalla prosentilla.
    Rakennusteollisuus ei niitä vastusta, pikemminkin pyytää lisää (viimeksi Tarmo Pipatti).
    Mitä kalliimpaa sitä paksummat katteet.

    1. Eipäs soimata irtopisteistä. Kun ei syntynyt 12 €/m2 vuokra-asuntoja ideoi edellinen asunoministeri valtionyhtiön tilanteen korjaajaksi, ympäristöministeriön alainen yhtiö on aloittanut toimintansa 2014.

  4. Ehkä on kaikille parempi, että asuntomarkkina toimii vapaasti. Kaupunki rikastuu myymällä hitaan ja rajatun kaavoituksen kautta syntyneet rakennuskelpoiset maa-alueet ja tontit mahdollisimman kalliilla, kaavoituksen ja säädösten takia pidetään jo muutenkin kustannukset korkealla, ja kannattavaa liiketoimintaa harrastavat grynderit ja kiinteistösijoittajat repivät markkinasta sen hinnan minkä ikinä saavat pois. Ne, joilla on rahaa, ostavat joka tapauksessa. Ja ne, joilla ei ole, ne käy Fattan luukulta hakemassa fyrkkendaaleria elämistä varten.

    Säästetään raha siinä, ettei kaikenmaailman komiteoita, mietintöjä, konsulttiarmeijoita ja asuntoministereitä tarvita.

  5. Kohtuuhintaisia asuntoja saadaan aikaiseksi vain kohtuuhintaisille tonteille kohtuullisilla rakentamisen pykälillä. Jos yksikin vaihe on kallis tai raskas, lopputulos on kalliita asuntoja. Markkinoille saataisiin nyt halpoja asuntoja, jos Helsinki ja muu pääkaupunkiseutu tekisi tonttien ylitarjonnan alihinnoittelulla.

    1. Keskeinet syyt asuntojen korkeaan hintatasoon pääkaupunkiseudulla ovat äärimmäisen matalaksi laskenut korkotaso ja muuttoliike alueelle. Ensimmäiseen ei kansallisesti voi juuri vaikuttaa, mutta jos euribor 3 kk ja euribor 12 kk korkotaso olisi nyt vaikkapa tasolla 5-6 %, olisivat vanhojen asuntojen hinnat kymmeniä prosentteja nykytasoa alempana, jolloin kohtuuhintaisia kämppiä olisi enemmän tarjolla, mutta rahaa menisi enemmän korkoihin. Nyt asunnot ovat kalliita, mutta korot erittäin matalia. Jälkimmäiseen voi kansallisesti vaikuttaa, mutta siihen ei ole ollut halukkuutta. Tänä vuonna on päinvastoin tehty lukuisa joukko päätöksiä, jotka lisäävät muuttoliikettä entisestään. Viimeisimpänä isona asiana sote-uudistus toiminee juuri näin. Sote-uudistusta tehtäessä ei ole tarkasteltu ollenkaan asiaa koskevan lainsäädännön vaikutusta muuttoliikkeisiin ja asuntojen hintoihin, vaikka asialla on vaikutusta myös sellaisiin asioihin, vaan uudistusta tehdään sosiaali- ja terveyspuolen tarkasteluin vailla edellä mainitun kaltaisten asioiden käsittelyä.

      1. Eikö matalan korkotason kuitenkin pitäisi alentaa vuokra-asuntojen hintaa. Ja jos vuokra-asuminen olisi halpaa, alentaisi se myös omistusasumisen hintaa. Kun herttoniemeläisen 30 neliöisen yksiön vuokra on nyt 300 euroa (kaupungin vuokratalossa), ja näitä olisi reilusti tarjolla, harvapa maksaisi yksiöstä yli 100 000 euroa.

  6. Koko tää juttu kohtuuhintaisesta asumisesta on ihan naurettava. Kaikki tietää, ettei Stadilla ole mitään aikomusta tappaa lypsylehmää. Puolta miljoonaa omistusasujaa ei juurikaan kiinnosta kohtuuhintaiset asunnot, sillä se tarkoittaa oman asunnon arvon laskua. Ihan oikeasti, lopetetaan tää pelleily ja keskitytään olemaan ja elämään. Stadilaiset ovat saaneet palvelunsa tähän asti (riippumatta työvoimapulasta) ja tulevat saamaan sen jatkossakin. Jos joku juttu jää tekemättä siksi, ettei ole työntekijää, niin sitten jää. Ketää kiinnostaa. Ne, joilla ei ole autoa, joko muuttaa pois tai maksaa kalliimman hinnan palveluistaan. Vantaalla ja Espoon perukoilla on ihan tarpeeksi kohtuuhintaisia asuntoja, jengi ei vain halua matkustaa kolmella dösällä töihin. Kaavoittakaa työpaikkoja kohtuuhintaisten asuntojen lähelle, jos jotain on pakko tehdä.

Vastaa