Kokeile kuukausi maksutta

Työmailla on syytä siirtyä pois komentokulttuurista luottamuksen rakentamiseen, sanoo Anssi Koskenvesa

Rakennusalan tuottavuus kohenee, kun ammattilainen luottaa toiseen ammattilaiseen.

Anssi Koskenvesa on rakentamisen tuottavuuden ja tuotannon parantamisen matkasaarnaaja. Väitöskirjakin aiheesta on tekeillä.

Se on kiteytetysti Anssi Koskenvesan kolmen vuosikymmenen tutkija- ja kouluttajakokemuksen perusteella suomalaisen rakentamisen ydinkysymys.

Jopa vankityövoima on ollut luottamuksen arvoinen, kun mestari on puhunut heille kasvokkain kuin ihminen ihmiselle.

Kyse on Koskenvesan mukaan pitkälti oikeasta johtamiskulttuurista. Hän itse kouluttautui vanhan johtamiskulttuurin aikana.

”Opettelen edelleen pois Otaniemessä opitun näkökulmasta, jossa korostui ongelmiin varautuminen ja tehtäväkuvien mukainen sitoutuminen.”

Tänään koko suomalainen johtamiskulttuuri on muuttunut ja erityisesti se koskee rakentamista, jossa omien miesten käytöstä on siirrytty aliurakoitsijoiden johtamiseen.

”Siirrymme luottamuksen ja yhteistyön malliin, pois perinteisestä aamukomentopohjaisesta työnjakomeiningistä”, Koskenvesa sanoo.

VTT:n opeilla yrittäjäksi

Koskenvesa tuskin olisi työurallaan siinä missä nyt on, ellei olisi neljännen vuosikurssin teekkarina hakenut kesätöihin VTT:lle. Siellä alkoi tutustuminen tuottavuuden kohentamiseen tähtäävien uudenlaisten johtamisoppien maailmaan. Tutkijan ura käynnistyi perinteisen RT-kortiston rinnalle luodun Ratu-tiedoston uudistamisella.

”RT-kortiston avulla suunnittelijat ja rakentajat olivat oppineet, mitä miltäkin rakenteelta ja tuotteelta vaaditaan. Ratun ideana taas on ollut alusta lähtien parantaa tuottavuutta ja laatua neuvomalla parhaat toteutustavat.”

Pian Koskenvesan valmistuttua diplomi-insinööriksi vuonna 1990 koko Suomi suistui syvään lamaan. Hänellä oli silloin turvallinen työpaikka valtiolla, iso perhe, hiljattain hankittu tilava omakotitalo ja velat niskassa. Tässä tilanteessa hän päätti kuitenkin kahden muun VTT:läisen kanssa perustaa yrityksen.

Mittaviivan toimitusjohtajana hän on tuttu näky esimerkiksi allianssitiimien kouluttajana tai lean-menetelmiin perehdyttäjänä. Koskenvesalla on sana hallussa ja opetus sujuu ilman papereita.

Pelkkä tekninen uudistustyö ja lisäoppi ovat Koskenvesan mukaan kuitenkin vain osatotuus pyrittäessä parantamaan tuottavuutta ja yhteistyötä rakentamisessa. Jotta tämä ikuisuuspulma olisi ratkaistavissa mahdollisimman hyvin, on pureuduttava yhteistyön laatuun ja siihen, miten ihmiset suhtautuvat toisiinsa; tätä viestiä Koskenvesa vie rakennusalan yrityksiin.

”Ajatellaan vaikkapa lean-filosofiaa ja Last Planneria, joka on yleistynyt työmailla ryminällä sen jälkeen, kun työmaat oivalsivat sen edut. Kun kukin pääsee itse vaikuttamaan työsuorituksensa aikatauluun ja toteutusedellytyksiin, hankkeen eteneminen ei jää siitä kiinni, että olisi vaillinaiset lähtötiedot tai ylipäänsä vaillinaiset edellytykset tehdä”, Koskenvesa selvittää.

Vangit opettivat luottamuksen merkityksen

Hän ottaa anonyymeja esimerkkejä työmaista, joiden vetäjiin hän on koulutustyössään tutustunut. Sellainen työmaa pärjää todennäköisimmin, jossa mestari luottaa työntekijöihinsä ja kunnioittaa heitä.

”Ääriesimerkkinä voi pitää työmaata, jossa oli tilaajan toivomuksesta hyödynnettävä vankityövoimaa. Vastaava mestari otti vangit yksitellen keskusteluun ja kysyi, mitä kukin haluaisi työmaalla tehdä. Kun homma sitten oli käynnissä, tilaaja tuli äimän käkenä ihmettelemään, mitä työmaalla oli tapahtunut, kun vastaava oli saanut työt etenemään”, Koskenvesa kertoo.

Miksi kukaan ei johda suunnittelua?

Anssi Koskenvesan ajoittain voimakkaitakin mielipiteitä kuuntelee mielellään. Kun sävy on perustaltaan myönteinen, kriittinen ote ei tunnu ketään syyllistävältä.

”Rakentamisen kulttuurissa on edelleen paljon kehitettävää. Yksi tavallinen puute rakennushankkeissa on se, ettei suunnittelua käytännössä johda kukaan. Suunnittelua tulee johtaa yhtä lailla kuin tuotantoa työmaalla. Pääsuunnittelija ei sitä voi tehdä, siinä mielessä termi saattaa johtaa harhaan. Pääsuunnittelija vastaa suunnittelun yhteensovituksesta, mutta jonkun on aidosti johdettava suunnittelun prosesseja.

”Ennen rakennustyöhön ryhdyttiin paljon paremmilla, valmiimmilla kuvilla”, hän sanoi Risto Pesosen Rakennuslehdelle tekemässä haastattelussa pari vuotta sitten.

Tänä keväänä Rakennusliiton jäsenille tehty kysely vahvisti, että suunnitelmien myöhästyminen tai suunnitelmissa olevat puutteet ovat keskeinen syy koko rakentamisketjun liialliselle kiireelle, mikä näkyy sitten laadussa.

”Jos suunnittelijoilla ei ole lähtötietoja, ei kuviakaan synny. Ja jos urakoitsijat eivät saa suunnitelmia sovitusti eivätkä aliurakoitsijat voi luottaa mestojen olevan valmiit oman urakan aloittamiselle, varaudutaan puskureilla. Hukkaa ja venttatunteja syntyy. Niistä venyneet kokonaisajat pitkälti aiheutuvat”, Koskenvesa sanoo.

Projektinjohtourakassa ja sitä uudemmissa yhteistoiminnallisissa toteutusmuodoissa on Koskenvesan mukaan luonnollisia edellytyksiä korjata tämä puute, kunhan se mahdollisuus vain käytetään.

Tietomallinnuksen yleistyminen on Koskenvesan mukaan hyvä asia myös johtamiskulttuurin ja tuottavuuden kohentamisessa, koska tietomalli oikein käytettynä sekä ehkäisee virheitä ennalta että paljastaa lähtötietojen puutteet.

”Tietomallintamalla tehty suunnittelu liittyy Leaniin ja Last Planneriin. Se ikään kuin pakottaa osapuolet entistä tiiviimpään keskinäiseen yhteistyöhön”, Koskenvesa päättelee.

Väitöskirja tuottavuudesta tekeillä

Väitöskirjaansa rakennustyön tuottavuuteen vaikuttavista tekijöistä viimeistelevä Anssi Koskenvesa harmittelee, että rakennushankkeiden läpimenon kokonaisaika ei vuosikymmenien aikana ole lyhentynyt odotusten mukaisesti.

Työmaan koneellistaminen on edennyt voimalla viime vuosikymmeninä ja nopeuttanut kaikkia osasuorituksia, mutta kokonaisuudessa tulos ei näy. Osasuoritukset eivät etene jouhevasti.

”Vain yksittäistä työtehtävää ja –menetelmää kehittämällä ei päästä asian ytimeen. Toimintatapojakin pitäisi muuttaa”, arvioi Koskenvesa samaisessa Pesosen haastattelussa.

Aliurakointiasteen kasvaminen on lisännyt pääurakoitsijoiden tuotannonohjauksen ongelmia.

”Tosin rakennusliikkeiden omillekaan miehille ei osata enää rakentaa työurakoita ja heidän sitouttaminen tavoitteisiin on hankalaa, kun työurakoiden hinnoittelu koetaan vaikeaksi.”

Tuotantoprosessia on muuttanut valmisosa-asteen kasvaminen, jolloin työn siirtäminen tehtaaseen näyttää nostavan kokonaistuottavuutta työnjaon muuttuessa.

”Tilaelementtejä tuodaan taas työmaille parin vuosikymmenen tauon jälkeen. Se vaikuttaa rakentamiseen merkittävästi. Sekä työnjaon, aikataulujen että laadun suhteen. Moduulirakentamiseen liittyy koko prosessin kehittäminen.”

Valmentajana työmailla ja jalkapallossa

Anssi Koskenvesa on kirjoittanut monia oppikirjoja rakennustuotannosta: Last Planner – työmaan toimiva tuonnonohjaus (Lauri Koskelan ja Jarkko Sipin kanssa), Rakennushankkeen ajallinen suunnittelu (Satu Sahlstedtin kanssa), Rakennustöiden menekit 2015.

Hyvää oppia työmaiden valmentamiseen Koskenvesa on saanut vapaa-ajanrakkaudestaan jalkapallosta, jossa hän on itsekin toiminut valmentajana.

Viime aikoina häntä on ilahduttanut suosikkiseura Liverpoolin menestys.

Sekä rakentamisessa että jalkapallossa menestys tulee hyvällä tiimityöllä. Voittavaa joukkuetta ei rakenneta hankkimalla jokaiseen otteluun pelipaikkansa halvin saatavilla oleva pelaaja, kuten toinen tuotannon ja tuottavuuden opettaja, TTY:n Juha-Matti Junnonen on huomauttanut.

 

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 6 kertaa

6 vastausta artikkeliin “Työmailla on syytä siirtyä pois komentokulttuurista luottamuksen rakentamiseen, sanoo Anssi Koskenvesa”

  1. On hyvin suhteellinen käsite tuo luottamus, sillä vangit luokitellaan tietyillä kriteereillä systemaattisesti, ja/tai kokeneet työliikkeen johtajat osaavat heti sanoa, onko huumehivakka vai tuntipalkka perimmäinen motiivi.

  2. Niin kauan kuin toteuttavassa organisaatiossa on yksikin Puolimatkan aikaan ja kulttuuriin jämähtänyt änkyrä, tätä ei voi toteuttaa..
    Tieto tulee ylhäältä ja sen mukaan tanssitaan. Nykyään toki vähemmän, mutta monta alaa vaihtanutta tiedän juuri tämän vuoksi.

  3. Kollegani Anssi Koskenvesa kysyi Rakennuslehden jutussa, kuka suunnittelua johtaa. ”Pääsuunnittelija ei suunnittelua voi johtaa, pääsuunnittelija on harhaanjohtava termi. Pääsuunnittelija vastaa suunnittelun yhteensovittamisesta. Jonkun muun on johdettava suunnittelun prosesseja.”

    Olen päätynyt aivan päinvastaiseen tulokseen tehtyäni kaikki synnit mitä suunnittelun johtamiseen tulee.

    Vasta valmistuneena 1980 luvulla sain käsittämättömän vallan suunnittelun johtamiseen ns. kustannussuunnittelijana tai –guruna, kuten siihen aikaan retosteltiin. Valtaa käytin ja kustannukset pysyivät hanskassa. Pääsääntöisesti kustannussuunnittelu, jälkikäteen ajatellen, oli silloin suunnitteluun puuttumista, ei siis kustannussuunnittelua vaan suoraa suunnittelua (poista tuo nurkka).

    Sittemmin projektien johtajana ja työmaan johtajana jouduin laajempiin haasteisiin, kustannustavoitteet ja myös asiakkaan laatutavoitteet tuli yhdistää. Saavutin nekin, mutta vain hyvien pääsuunnittelijoiden avulla. Kokemukseni on, että nykypäivän pääsuunnittelijat ovat kyvykkäämpiä johtamaan suunnittelua, kuin minun laajalla kokemuksella oleva projektinjohtaja. Toki heillä puutteita¬¬¬ on, etenkin kustannusten osalta.

    Mitä tarkoittaa suunnittelun johtaminen? Anssin väite on että pääsuunnittelijan velvollisuus vain yhteensovittaminen. Ja suunnittelua ei johda kukaan.

    Ihan hyviin tuloksiin olemme yhteistyössä suunnittelijoiden kanssa kuitenkin päässeet. Onnistuneita hankkeitamme on esimerkiksi Osuuspankin pääkonttori Vallilassa, kohta valmistuu Uusi Lastensairaala ja sitten myöhemmin Anders Amos Lasipalatsiin.

    En tiedä täsmälleen mitä Koskenvesa johtamisella tarkoittaa. Mutta yritetään hakea määritelmiä. Rakennushankkeen tavoitteiden määrittäminen, olkoon ne funktionaalisia tai investointi- ja elinkaaritaloudellisia, on hankkeen managementin tehtävä. Managementti voi olla asiakkaan konsultti (arkkitehti, insinööri, joku muu) tai asiakas itse jos asiantuntemusta löytyy. Managementin tehtävä ei ole löytää tavoitteisiin johtavaa suunnitteluratkaisua, sen johtaminen on pääsuunnittelijan vastuulla ja managementin tulee antaa siihen riittävä tuki (jatkuva kustannuspalaute, laatupalaute, asiakaspalaute…). Suunnitteluratkaisun tuottaminen on vaativa tehtävä ja vaativa johtamistehtävä. Tulee hakea toiminnallisesti arvokasta asiakkaan maksukyvyllä. Niissä suunnitteluprosesseissa ei voi ohittaa pääsuunnittelijaa. Eikä tietenkään projektinjohtajaa, jonka velvollisuutena on tavoitteen asettaminen ja sen tuen järjestäminen. Ajatus, että jonkun muun on johdettava suunnittelun prosesseja ei tunnu toimivalta.

    Roolit tulisi olla kuten elokuvateollisuudessa tuottajan ja ohjaajan välillä. Tuottajan (projektin johdon) tehtävä on hakea projektille rahoitus, määrittää projektin tarkoitus (a-filmi, iso budjetti ja tuotanto Uudessa Seelannissa tai b-filmi, pieni budjetti ja kuvaukset studiossa) ja viestittää se oikein ohjaajalle (suunnittelutiimille). Ohjaajan (pääsuunnittelijan) tehtävä on löytää annetulle tehtävälle oikea muoto ja johtaa tuotantoon osallistuvia (kuvaajat, leikkaajat, näyttelijät, maskeeraus…). Projektin tarkoitus tai rahoitus ei tulisi vähentää ohjauksen kunnianhimon tasoa. Tuottajalle (managementille) jää tärkeimmän (rahoitus ja tarkoitus) jälkeen veto-oikeus; liian kallis, ei käy ja asiakaskaan ei tykkää.

    Luulen (tietämättä kylläkin) että Anssi tarkoittaa sellaisia yksinkertaisia, ei asiakaspinnassa, vaan työmaalla mitattavia suureita, kuten tuleeko suunnitelmat ajoissa tuotantoon ja ovatko ne alun perin määritellyn sisältöisiä hankintaa varten, ja saadaanko muutokset ajoissa. Siinä toki kaikilla osapuolilla on petraamisen paikka. Sellaista tiedon hallintaa voi parantaa kaikki osapuolet. Kun suunnittelijan näkökulma on usein asiakkaan tarve sekä niitä palvelevat funktionaaliset järjestelmät, ja tuottajan näkökulma on aliurakoitsijoiden palvelukyky, niin ristiriitaa voi tulla kun tuotantoaikataulu on tiukka. Mutta ajatus pääsuunnittelijan alistamisesta jonkunlaisen suunnittelun johtajan alle on vain absurdi.

    Anssille kollegiaalisesti

    Ari Pennanen, dosentti
    Haahtela yhtiöt

  4. Yllämainittuun suunnittelun johtamiseen… Pääsuunnittelijalla on se paras tietotaito tähän. Suunnitelun ohjaus taas kuuluu rakennusliikkeelle. Ja tämä on yleensä se tehtävä johon pätevää kaveria ei tahdo löytyä, tai jos löytyy niin hän on seuraavassa firmassa alta kuunkierron.

    Tuotannon tehostamista parhaimmillaan olisi se että jokaiselle vähänkään perus-sänkkärikivi-lamellitaloa kummemmalla hankkeella olisi tämä täyspäiväinen tai edes puolikasta viikkoa kohteen eteen tekevä suunnittelunohjauksesta vastaava henkilö, sekä talotekniikkakoordinaattori (erityisesti jos alistettuja sivu-urakoita/projektinjohtourakoitsijoita). Lisäksi fiksu laskija laittaa talon sisäiseen käyttöön huomiorivejä laskentamuistioon josta pystyttäisiin heti katsomaan, mikäli jotain mahdollisesti muuttuvaa tai epäselvää olisi.

    Tämä toisi etumatkaa sille tilanteelle jossa rak.liike aloittaa työt kauhealla kiireellä, sitten kuvia luettaessa jo kohteen tuotantovaiheessa huomataan jotain mistä koko hankkeen aikataulu/laatu kärsii. Sähköpostit suunnittelijoille ovat luokkaa: ”uudet kuvat tarvitaan iltapäivällä” vaikka tiedetään tämän olevan mahdottomuus..

    Myös rakennuttajalta vaatii kanttia myöntää että varsinkin PJU toteutuksessa on hankesuunnitteluvaihe mennyt miten mennyt, mutta mahdollisuus on vielä saada hanke kuntoon vaikka se vaatisi venymistä kaikilta osapuolilta. Toinen asia on käyttäjätietojen saaminen: päivämäärät tulee saada lyötyä lukkoon ajoissa yhteistyössä hankkeen toteuttajan kanssa, ei niin että käyttäjä venyy ja vanuu. Varsinkin tämän buumin aikana kaikki tavara ja tekijät ei tule kuin pizzataksilla vartin soitosta.

    Eli: Kaikilla osapuolilla on petrattavaa, mutta silti suunnitelmapuolella on vähän ollut valoa näkyvissä viimevuosina.

  5. Karkeasti ottaen pääsuunnittelija on se, joka koostaa lupadokumentit ja kerää vastaavien suunnittelijoiden salasanat ja lätkii ne kunnan tarkastajille nähtäviksi allekirjoitettuina. Laissa lukee:”kustakin erityissuunnitelmasta vastaava henkilö huolehtii siitä, että suunnitelma täyttää sille asetetut vaatimukset. Jos erityissuunnitelman on laatinut useampi suunnittelija, näistä yhden
    tulee olla nimetty tämän erikoisalan kokonaisuudesta vastaavaksi suunnittelijaksi.”

    On yrityksen oma häpeä, jos se ei kykene palkkaamaan vastaavia suunnittelijoita. Lakikin vaatii tätä hankkeeseen ryhtyvältä. Avoimesta rakentamisesta kannattaakin siirtyä kokonaisurakoihin, kuten Helsingin kaupunki on tehnyt, ja siinä hankinnan ammattilainen luottaa tällaiseen näytöt antaneeseen pääurakoitsijaan. Pääsuunnittelija on todella huono linkki urakoinnin ja suunnittelun välillä. Budjetointi kuuluu hankintaorganisaatiolle, ja ekonomi hoitaa budjetoinnin hieman varmemmalta pohjalta kuin nämä jälkilaskijat, jotka eivät ymmärrä niiden kohdennuksesta kuin sen, mitä tessissä on. On tehtäväluetteloissa tyydyttävä pääsuunnittelijan osuus rajaamaan siihen lupaan ja as-built dokumentointiin, hänen asemansa tulee tukalaksi loppupeleissä, jos hänelle samalla lailla delegoidaan tehtäviä kuin vastaaville, joita ei oikein enää tahdo löytyäkään.

    Kirjoitus käsitteli tuottavuutta. Arkkitehdin suunnitelmista ja tehtävistä voi tosiaan ruksailla yli kaikkea tyyristä, ja nostaa tasoa erityisaloilla, koska siellä on korkeampi kohdetaso kuin jossain palikkasuunnittelussa, jota voi ostaa Intiasta. Kaikkein surkein tilanne syntyy, kun avoimen rakentamisen tai KVR:n työmaalla keksitään, että kustannuksiahan voidaan karsia käyttämällä vanhojen määräysten mukaisia ratkaisuja kuorruttamalla ne kiinalaisella elektroniikalla.

    Excel-managerien vastuunjakotaulukoissa on ongelmana, että syntyy runsaasti rajapintoja. Pitäisi velvoittaa edes noudattamaan tehtäväluetteloita karkeasti, koska ne ovat usein ainut yleisprosessin malli rakennusprojektille. On todettu, että jo osaurakointimalli vaatii yleisaikataulun, ja hankinnan vastuunjaon, niin riippumattomien toimitusvalvojien tehtävistä tulee paljon tärkeämpiä kuin manageroinnista kohdetasoltaan korkeissa ison rahan kohteissa. Toimitusvalvojan tehtäväksi tulee videoida kaikki vaiheet kunnan tarkastajille, jotta nämä voivat tehdä kohteesta purkupäätöksen törkeissä laiminlyönneissä. Rakennuttaja maksaa kuskauksen jätteen käsittelyyn.

  6. Pääsuunnittelijaksi tullaan fise-pätevyyksin ja johtajaksi omistamalla firma tai pitämällä sitä pystyssä. Muinaisia suunnittelupäällikön titteleitäkin on taas alettu jakamaan johtajina epäonnistuneille asiantuntijoille.

    ”Mutta ajatus pääsuunnittelijan alistamisesta jonkunlaisen suunnittelun johtajan alle on vain absurdi.”

Vastaa käyttäjälle Ari Pennanen Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat