Työturvallisuus kohenee heikossa suhdanteessa – ”Mutta rakennusalalla yksilöt ottavat edelleen herkästi liikaa riskiä”
Osa rakennusyhtiöistä pyrkii työturvallisuudessa jo seuraavalle tasolle ottamalla käyttöön oppeja teollisuudesta. Vaikka työympäristöt alkavat olla kunnossa, yksilöiden riskinotto aiheuttaa yhä työtapaturmia.
Rakentamisen työturvallisuuden positiivinen trendikehitys on jatkunut vuosia.
Rakennusteollisuus RT:n jäsenyritysten yhteinen tapaturmataajuus ylsi vuonna 2024 lukemaan 12,2. Siinä ovat mukana RT:n kaikki toimialat eli myös rakennustuoteteollisuus. Talonrakennusteollisuuden tapaturmataajuus oli 12,7 ja infrayhtiöiden 10,0. Mukana on 259 yritystä. Vuonna 2023 jäsenten yhteinen tapaturmataajuus oli vielä selvästi heikompi 14,9.
Tapaturmavakuutuskeskus TVK kerää tilastoja kaikista työtapaturmista ja ammattitaudeista Suomessa. Aivan vastikään ilmestyneiden TVK:n tilastojen mukaan rakentamisen toimialan tapaturmataajuus oli viime vuonna 52,4, kun se oli vuotta aiemmin 52,0. TVK:n tietokanta-analyytikko Janne Sysi-Ahon mukaan lukema on kuitenkin käytännössä samaa tasoa. Lisäksi viime vuoden lukemakin on selvästi parempi kuin vuotta 2023 edeltävinä vuosina.
Niin RT:n kuin TVK:nkin luvuissa pitkän ajan trendi on ollut positiivinen, kuten alla olevasta graafista voi havaita.
Graafista voi myös havaita, että TVK:n keräämät tapaturmataajuusluvut rakennusalalle ovat huomattavasti suurempia kuin RT:n. RT:n luvuissa ovat mukana vain ne työtapaturmat, joista on aiheutunut poissaoloa. TVK:n tilastoissa taas ovat mukana sellaisetkin, joista ei ole aiheutunut poissaoloa, mutta joista on korvattu esimerkiksi ensiavussa käynti. Lisäksi RT:n datassa korostunevat suurimmat ja työturvallisuudessa edistyneimmät rakennusalan toimijat.
Laskusuhdanne yleensä parantaa tapaturmataajuutta
Tyypillisesti rakentamisen työtapaturmataajuus on kasvanut Suomessa noususuhdanteessa ja pienentynyt laskusuhdanteessa. Siten saattaa olla, että aivan viime vuosina heikko suhdanne on osaltaan parantanut yleisiä tapaturmataajuuslukuja.
Skanskan HSE-johtaja Antti Leinon mukaan suhdanneriippuvuutta tapaturmalukemissa on havaittu jo 1990-luvulla. Hän arvelee, että suhdannekuopassa työtilaisuuksien vähentyessä töissä ovat enää kaikkein ammattitaitoisimmat henkilöt. Esimerkiksi vuokratyöntekijöitä on tällöin vähemmän.
”Vuokratyöntekijöillä on ollut tilastoissa korkeampi tapaturmataajuus”, Leino kertoo.
Lisäksi urakoitsijoiden aikataulupaineet vähenevät heikossa suhdanteessa, eli töille on enemmän aikaa.
Leino onkin hieman huolissaan siitä, heikkenevätkö tapaturmalukemat koko alalla taas suhdanteen kääntyessä parempaan suuntaan.
Skanskan omat lukemat parantuneet useamman vuoden
Skanska-konserni on jo pitkään profiloitunut rakentamisen työturvallisuusasioissa eturintamaan. Myös Suomen Skanskalla tapaturmataajuuden kehitys on ollut viime vuosina hyvä sen jälkeen, kun lukema pääsi nousemaan 8,0:aan vuonna 2020. Viime vuonna tapaturmataajuus painui jo 4,9:ään edellisvuoden 6,3:sta.
Skanskan Leino korostaa juuri useamman viime vuoden positiivista kehitystä yhden vuoden sijasta. Hänen mukaansa sen taustalla ovat erityisesti turvallisuuden johtamisen vahvistaminen aina yritysjohdosta työmaalle asti sekä oppiminen.
”Johto on aina vastuussa turvallisuustasosta ja sen parantumisesta. Johto tekee aktiivisesti työturvallisuuskierroksia, ja niitä on alettu seuraamaan tarkemmin.”
Uudet it-työkalut mahdollistavat reaaliaikaisen raportoinnin. Sen ansiosta Skanskalla on opittu hyödyntämään dataa paremmin ja sillä johtamiseen on panostettu.
”Myös työmaajohdon osalta turvallisuuden johtajuutta on vahvistettu. On käyty läpi sitä, miten työmaiden turvallisuussuunnitelmia tehdään. Vastuita ja tehtäviä on kirkastettu. Olemme myös tehneet siihen paremman kontrollin, eli ne käydään läpi työmaan alussa ja varmistetaan, että asiat ovat paikoillaan toteutuksessa. Työmaan turvallisuusjohtamiseen tehdään myös seuranta-arviointeja. Tämä on ollut uusi, tosi tehokas työkalu.”
Skanskalla pyritään myös ottamaan opiksi tapaturmista. Kaikki tapaturmat tutkitaan ja etenkin vakavien läheltä piti -tilanteiden tutkintaa on laajennettu.
Myös GRK:n luvut paranivat
Infrarakentaja GRK:lla omien työntekijöiden tapaturmataajuus parani viime vuonna 7,9:ään ja aliurakoitsijoiden 8,6:een. Omien työntekijöiden osalta GRK oli jo ollut lukemassa 7,9 vuonna 2021, mutta sen jälkeen tuli pari vuotta, jolloin tapaturmataajuus heikkeni. Vuonna 2023 omien työntekijöiden tapaturmataajuus oli 13,1 ja aliurakoitsijoiden 10,7.
GRK:n riskienhallintajohtaja Timo Pinomäen mukaan viime vuoden parannuksen taustalla on perinteisiä keinoja, kuten ennakoivien toimintamallien jalkautusta työmaille, turvallisuushavainnointien kehittämistä, koulutuksen lisäämistä sekä viestintää.
SRV:llä puolestaan omien ja alihankkijoiden työntekijät kattava tapaturmataajuus heikkeni viime vuonna 11:een edellisvuoden 10:stä, mutta useamman vuoden trendikehitys on mennyt oikeaan suuntaan. Vielä vuonna 2020 tapaturmataajuus oli 19,2.
Yhtiön HSEQ-päällikkö Aleksi Auerin mielestä tapaturmataajuuden mittaaminen yhden vuoden osalta onkin liian lyhyt aikajänne. Hän selittää hyvää trendikehitystä sekä teknisen työturvallisuuden että kulttuurin kehittämisellä.
SRV:llä on havaittu, että kellonajoista eniten tapaturmia tapahtuu lounaan jälkeen. Vastaavasti uudet urakat, työlajit tai mestat sekä muuttuvat sääolosuhteet kasvattavat työtapaturma-alttiutta. Auerin mukaan tämän välttämiseksi pitäisi panostaa etenkin työhön perehdyttämiseen.
Hänen mielestään rakentamisen pitää ottaa oppia prosessiteollisuudesta.
”Prosessiteollisuudessa työturvallisuus on jo vuosikymmeniä ollut formaalimpaa tiettyihin tapoihin ja tarkastuslistoihin nojautuvaa. Tietysti siellä on se etu, että työympäristö on pysyvämpi. Rakennusalalla se on muuttuvampi. Se tekee työstämme tapaturma-alttiimpaa. Mutta lähtökohtaisesti ne tavat, joilla työturvallisuutta hallitaan, ovat siellä kehittyneempiä”, Auer sanoo.
SRV on jo ottanut käyttöön prosessiteollisuudessa käytetyn töiden viime hetken riskin arvioinnin. Käytännössä se on joka päivä tehtävä lyhyt tarkastuslista ennen jokaisen eri työvaiheen aloitusta.
”Siinä kysytään, onko mesta kunnossa, tehdään viime hetken riskin arvio ja katsotaan, että työssä käytettävät koneet ja laitteet ovat kunnossa. Otetaan valokuva mestalta ja kuitataan se sähköiseen järjestelmään.”
Auerin mukaan tulokset ovat olleet ”huimia”. SRV:n tilastoissa viime vuodelta oli kaikkiaan 5600 kappaletta näitä viime hetken riskin arviointeja.
Peabin pitkän ajan trendi ollut hyvä
Myös Peabin tapaturmataajuuslukema nousi himpun verran viime vuonna, mutta pidemmän ajan trendi on hyvä.
Yhtiön tapaturmataajuus kohosi viime vuonna lukemaan 10, kun se oli ollut 9 vuosina 2022 ja 2023. Turvallisuuspäällikkö Marko Kilpeläisen mukaan olennaista on, että vakavat tapaturmat ovat hävinneet lähes kokonaan. Viime vuonna yhtiössä sattui vain yksi vähintään 4 päivän poissaolon aiheuttanut tapaturma ja kaikki muut johtivat vain 0-3 päivän poissaoloon.
Pitkän ajan hienosta trendistä kertoo se, että vuonna 2005 yhtiön tapaturmataajuus oli peräti 110 ja vielä esimerkiksi vuonna 2015 lukemassa 22. Kilpeläinen aloitti Peabilla 19 vuotta sitten. Hän kertoo, että tuolloin liikkeelle piti lähteä aivan perusasioista ja työympäristön puutteista. Muun muassa työolosuhteiden parantamisen, koulutuksien, auditointien ja sertifiointien kautta on nyt päästy siihen pisteeseen, ettei työympäristössä ole hänen mukaansa enää juuri kehitettävää.
Yksilöt ottavat liikaa riskiä
Sekä SRV:n Auer että Peabin Kilpeläinen puhuvat yksilöiden toiminnan isosta roolista nykyisten tapaturmalukujen takana.
Kun Auer vuonna 2023 tarkasteli SRV:n työmailla sattuneita työtapaturmia tai vakavia vaaratilanteita, noin puoleen tapauksista liittyi henkilökohtaista riskinottoa. Hänen mukaansa tämä ei silti tarkoita sitä, että kyseessä olisi aina yksilön vika. Taustalla voi esimerkiksi olla kiire aikataulun vuoksi, ja siksi yksilö ohittaa jonkin turvalliseen tekemiseen liittyvän vaiheen.
”Jos organisaatio on epäonnistunut puitteiden asettamisessa, silloin yksilö voi epäonnistua. Mutta rakennusalalla yksilöt ottavat edelleen herkästi liikaa riskiä. Meidän pitää viestiä siitä niin, etteivät ihmiset ota niin herkästi riskiä. Me sanomme SRV:llä, että puuttuminen on välittämistä. Hiljainen hyväksyntä on osa ongelmaa”, Auer sanoo.
Kilpeläisen mukaan tapaturmataajuuden nykytasolta alaspäin pääseminen edellyttäisi juuri yksilöiden toiminnan kehittämistä. Hän kertoo, että peräti 70 prosenttia Peabin tapaturmista johtuu pitkälti yksilön toiminnasta.
”Tapaturmissamme on äärimmäisen harvoin mitään työympäristön puutetta pois lukien työmaalla liikkumiseen liittyvät asiat, vaan yksilö joko ei tajua oman työnsä riskiä tai ei keskity työhön ja tekee virheen työssään, ja sitten aiheutuu tapaturma”, Kilpeläinen kertoo.
”Olen ollut pitkään alalla ja voisin sanoa, että 20 vuodessa työmaajärjestyksessä on eroa kuin yöllä ja päivällä. Mutta jotenkin tuntuu, että liikkumiseen liittyvät tapaturmat eivät ole hirveästi vähentyneet. Siellä vieläkin kompastutaan ja astutaan esineiden päälle ja liukastutaan.”
Kilpeläinen jopa arvioi, että ennen työmailla liikuttiin varovaisemmin ja että nyt kun paikat ja suojaimet ovat tiptop-kunnossa, siellä ei enää liikuta yhtä varovaisesti.
Liukastumisia ja kompastumisia riittää yhä
TVK:n tilastoissa kaikki alat huomioiden liukastumiset, kompastumiset ja horjahtamiset aiheuttavat eniten työtapaturmia. Niiden osuus on lähes neljäsosa.
Myös rakentamisessa näiden työtapaturmien osuus on suuri. Kun etenkin infratyömailla työskentely tapahtuu lähes täysin ulkona, sääolosuhteilla on luonnollisesti suuri merkitys liukastumisten takana.
GRK ja SRV ovat jo useita vuosia vaatineet kaikilla rakennustyömaillaan nilkkaa tukevien korkeavartisten turvajalkineiden käyttöä.
”Olemme nähneet ihan tilastojen valossa, että se oli kannattava päätös, koska liukastumisiin liittyvät tapaturmamme ovat vähentyneet”, SRV:n Auer kertoo.
GRK:n Pinomäen mukaan korkeavartiset turvajalkineet torjuvat tehokkaasti nilkkavammoja, vaikka eivät niitä täysin poistakaan. GRK:lla oli parina edellisenä talvena muutama pahempi liukastumisen aiheuttama tapaturma. Yhtiö alkoi jo hyvissä ajoin viime syksynä viestinnässään korostaa liukkauden torjunnan tarvetta ja talvikunnossapidon tehostamista. Tänä talvena liukastumisen aiheuttamia tapaturmia ei olekaan ollut.
”Meillä on nyt hankittu paljon nastoitettuja kenkiä. Oikeastaan kaikki talvikengät, joita meillä on, ovat vähintään kitkapohjilla varustettuja. Mutta jos on ihan täysi jäätikkö, siinä eivät valitettavasti nastakengätkään pure”, Pinomäki kertoo.
Peab on puolestaan alkuvuodesta nostanut turvallisuusteemakseen kulkutiet ja liukkauden torjunnan.
”On ohjeistettu jopa siihen suuntaan, että palattaisiin vanhaan hyvään aikaan, jolloin rakennustyömaalla oli talvella usein joku henkilö, joka tuli sinne vähän aikaisemmin ja hiekoitti jalkakäytävät ja lisäsi valaistusta”, Peabin Kilpeläinen sanoo.
Liukastumiset ovat vähentyneetkin yhtiössä selvästi viime vuosina. Tänä talvena niitä on sattunut yksi, ja siitäkään ei tullut poissaoloa.
Kaikki Peabin käyttämät kenkämallit on varustettu hyvillä kitkaominaisuuksilla. Työntekijöiden käyttöön tarjotaan myös nastakenkiä tai kenkien päälle laitettavia irtonastoja. Niiden käyttöön ei kuitenkaan velvoiteta.
Ulkomaiset teolliset tilaajat asettavat tiukempia vaatimuksia
Myös Skanskalla sattuu eniten juuri liukastumisten ja kompastumisten aiheuttamia työtapaturmia. Antti Leino kertoo, että niitä pyritään taklaamaan työmailla yleisillä järjestelyillä sekä panostamalla liikkumisen turvallisuuteen. Niiden ehkäisy onkin Skanskan erityisenä teemana tänä vuonna.
”Haemme siihen hyviä käytäntöjä muista Skanskan maista ja myös teollisuudesta. Erityisesti työmaidemme aluesuunnittelu ja kulkuteiden selkeä erotteleminen käyttämällä vaikkapa mellakka-aitoja ja niiden rajaaminen parantavat mahdollisuuksia sille, että ihmiset kulkevat niistä kulkureiteistä, ja niitä on helpompi myös pitää kunnossa”, Leino kertoo.
Hän korostaa tietoista läsnäoloa työmailla. Tärkeää on esimerkiksi se, miten mobiililaitteita käytetään. Skanska ei aio asettaa niiden käyttöön uusia sääntöjä mutta haluaa nostaa tietoisuutta siitä, että liikkuessa muiden asioiden tekeminen samaan aikaan nostaa riskitasoa.
”Tai kun vaikka kuljetaan portaissa, muistutamme taas tänäkin vuonna, että täytyy pitää kaiteesta kiinni tai olla valmius ottaa siitä kiinni.”
”Menemme jo seuraavalle tasolle näissä turvallisuustoimenpiteissä, mihin rakentajat eivät ole tottuneet. Teollisuuden puolella nämä ovat olleet jo pitkään niitä turvallisuustoimia, joita on tehty. Meidän pitää tuoda niitä tänne rakentajien maailmaan myös.”
Leino kertoo etenkin ulkomaisten teollisten tilaajien asettavan jo työmaille aiempaa tiukempia vaatimuksia. Skanskakin on näihin törmännyt esimerkiksi eräällä datakeskustyömaalla.
”Sieltä tulee anglosaksisia vaatimuksia ja toimintastandardeja suomalaisille rakennustyömaille. Tullaan näkemään uudella tavalla, mikä on hyvä taso ja mikä ei ole.”
Maanantai on kaikkein vaarallisin työpäivä
Tapaturmavakuutuskeskus TVK:n tilastoista on ollut havaittavissa jo vuosikymmenien ajan, että rakentamisessa sattuu työtapaturmia viikonpäivistä eniten maanantaisin. Tämä niin sanottu maanantai-efekti ei ole edelleenkään hävinnyt mihinkään. Se myös näkyy kaikkien alojen yhteisluvuissa eikä vain rakentamisessa.
Oheisesta taulukosta voi havaita, että viime vuosinakin rakennustyömailla on jatkuvasti tapahtunut eri viikonpäivistä eniten tapaturmia maanantaisin. Siitä lukemat laskevat tasaisesti viikon edetessä.
Esimerkiksi vuonna 2023 työtapaturmia oli rakennustöissä maanantaina 5,3 prosenttia enemmän kuin tiistaina, jolloin niitä oli puolestaan 6,5 prosenttia enemmän kuin keskiviikkona.
Koska Suomen tilastot koskevat vain työtapaturmien määrää eivätkä tapaturmataajuutta, yksi mahdollinen selitys lienee se, että alkuviikosta tehdään enemmän työtunteja. Etenkin niin sanotut reissarityöntekijät saattavat tehdä esimerkiksi neljän päivän työviikkoa, mikä jo sinällään lisää alkuviikon työtunteja.
Maanantai-efekti ei kuitenkaan ole vain suomalainen ilmiö. Se on tunnistettu monissa maissa, kuten Australiassa, Espanjassa ja Kanadassa. Esimerkiksi Australian rakennusalan osalta ilmiötä on selitetty työntekijöiden huonommilla yöunilla sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, uusien projektien käynnistymisellä yleensä maanantaisin sekä viikonloppuna mahdollisesti muuttuneilla olosuhteilla.
Skanskan tapaturmatilastoissakin maanantai-efekti näkyy
Myös Skanskan oman henkilöstön tapaturmatilastoissa on havaittavissa, että eniten tapaturmia sattuu maanantaisin ja siitä ne vähenevät tasaisesti viikon mittaan.
Skanskan HSE-johtaja Antti Leino ei osaa varmuudella arvioida, mistä tämä viikonpäivien välinen vaihtelu johtuu.
”Tiedämme esimerkiksi, että kesäloman jälkeen on korkeampi riski, että sattuu jotain, kun ajatukset ovat vielä muussa, eivät niin työssä. Ihan sama voi olla tietysti jopa viikonlopun jälkeen. Tämä on inhimillinen selitys”, Leino arvelee.
”Kun maanantaina aloitetaan työt, turvallisuuskeskustelu tai turvavartti puoltaisi hyvin paikkaansa. Tai niin kuin Yhdysvalloissa, heillä on työmaatreeni, jossa verrytellään ja jutellaan ja orientoidutaan taas työviikkoon.”
Myös SRV:n omissa viiden vuoden tilastoissa maanantaisin näkyy eniten tapaturmia.
”Tapaturma-alttius liittyy nimenomaan siihen, että suurin osa rakennusalan urakoista tai uusista työlajeista alkaa aina maanantaisin, eli tullaan uudelle mestalle, uudelle raksalle, puitteet ovat taas uudet. Toinen on sitten se, että olosuhteet muuttuvat”, SRV:n HSEQ-päällikkö Aleksi Auer kertoo.
Hänen mielestään maanantai-ilmiö vertautuu siihen, että tapaturmaisin aika on lounaan jälkeen, kun työt ovat keskeytyneet. Kun ihmiset ovat jutelleet toisten kanssa lounaalla, sen jälkeen ajatukset helposti harhailevat. Jos vielä olosuhteet ovat muuttuneet, kun työntekijä palaa työpisteelle, sitä ei välttämättä osaa ottaa huomioon, mikä sitten voi johtaa herkemmin työtapaturmiin.
Tämän ongelman taklaamiseksi Auer korostaa perehdytystä muun muassa olosuhteisiin sekä viime hetken riskin arvioiden käyttöä.
Myös GRK:n työtapaturmatilastoissa painottuu keskimäärin alkuviikko. Maanantain sijasta eniten tapaturmia osui kuitenkin viime vuonna viikonpäivistä tiistaille ja vuonna 2023 keskiviikolle. Yhtiön riskienhallintajohtaja Timo Pinomäki ei osaa arvioida syitä näiden päivien painottumisen takana.
Peabin tilastoissa maanantai-ilmiötä ei näy.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Työturvallisuus kohenee heikossa suhdanteessa – ”Mutta rakennusalalla yksilöt ottavat edelleen herkästi liikaa riskiä””