Paha uutinen ei ole tänä vuonna uutinen

Lehdistöä on moitittu sekä meillä että muualla siitä, että se olisi uutisoinnillaan kiihdyttänyt maailmantalouden taantumaa. Sikäli moitteessa on perää, että tiedonvälitys on muun muassa internetin myötä muuttunut entistä reaaliaikaisemmaksi, avoimemmaksi ja kilpaillummaksi. Siten voi olla varma on, että jokainen merkittävä talousuutinen vyöryy kymmenistä eri lähteistä kuluttajien tietoisuuteen.

Vielä 1990-luvulla isojen talouslehtien päätoimittajat saattoivat kokea isänmaalliseksi tehtäväkseen ikävien uutisten sensuroinnin. Muistan, kun esimerkiksi Yleisradion toimittaja sai Kauppalehden ja Talouselämän päätoimittajien moitteeet, kun oli mennyt uutisoimaan sittemmin täysin luotettaviksi osoittautuneet tiedot Hakan konkurssitilasta.

Tänään tuollaiset uutiset laitetaan nettiin samalla minuutilla eikä kukaan syyllistä toimittajaa työpaikkojen menettämisestä.

Sekin on muistettava, että ammattilehtien uutisoinnilla vaikutetaan vain harvoin kuluttajamarkkinoihin, joten siinäkin suhteessa tiedon panttaus olisi lyhytnäköistä.

Lehdistön moittiminen huonoista uutisista ei koske yksin Suomea. Poimin englantilaisen Building-lehden internetsivulta seuraavat keskustelunpätkät:

-Do you think that the way news is being reported adds to the slow down?  Papers are full of bad news. They report stories from a negative view point.  Your article reports that ”Materials sales slip 10% at Marshalls” which is a negative way of looking at the issue – you could report it as follows; ”Despite an extremely tough market, sales are holding at 90% compared to the same period last year”. This applies to housing sales and other areas.

– They print sensational headlines every time a company has a poor result or goes bust. A major difference between this slow down and the last is the way that this information is being spread and papers and magzines are in part responsible for this.

– Well said, that man! In good old blighty it’s always a case of ’cup half full’.  The media should do what it does best – REPORT the news – not try to MAKE it!.

 Kannattaa muistaa, että toimittajat eivät tee uutisia vaan vain välittävät ja tulkitsevat niitä kukin parhaan taitonsa ja ymmärryksensä mukaan. Kovassa uutiskilpailussa yksittäisen toimittajan tai tiedotusvälineen valta on vähentynyt. Edes Helsingin Sanomat tai Kauppalehti eivät voi uida vastavirtaan. Vaikka Kauppalehti uutisoikin kesällä näyttävästi, että kansainvälinen lama ohittaa Suomen, ei muu lehdistö lähtenyt sopuleina mukaan. Helsingin Sanomat puolestaan ainoana uutislehtenä tulkitsi syksyllä Rakennusteollisuuden suhdannekatsauksen sillä tavalla, että teollisuus olisi rauhoitellut pahimpia suhdannepelkoja ja vakuuttanut rakentamisen säilyvän edelleen hyvällä tasolla. Kovin toisella tavalla ennustetta oli lukenut RKL:n puheenjohtaja, kansanedustaja Eero Reijonen, joka moitti sitä ylipessimismistä.

 Loppuvuodesta näitä vastavirtaan kulkijoita ei sitten enää näkynyt. Nyt lehdistölle ei ole ”uutinen” se, että jokin yhtiö lomauttaa vaan se, että joku uskaltaa investoida. Positiivisille uutisille on kysyntää, koska ne ovat niin harvinaisia.

Se mitä tästä vuodesta tiedetään on useimmille varmaan yhtä hämärää kuin valtiovarainministeriöllä, joka kieltäytyi jopa julkaisemasta ennustettaan tilanteen epäselkeyden vuoksi. Se toki voidaan arvioida, että infra-ala toipuu nykyisestä notkahduksesta nopeimmin ja ensi vuonna teiden ja rautateiden rakentajilla on kiirettä. Talonrakennusalalla töitä riittää kuitenkin varmuudella vain kevääseen asti, kun viime vuoden ennätyskorkeita tilauskantoja viedään loppuun. Uusia töitä sen sijaan on käynnistynyt erittäin vähän.

Esimerkiksi asuntotuotannossa saatetaan pahimpien skenaarioiden mukaan pudota jopa 1990-luvun pahimpien lamavuosien tasolle tai allekin, sillä nyt meillä ei ole käytössä vahvaa Asuntorahastoa, joka 1990-luvulla veti vuokra-asuntotuotannon vahvaan nousuun. Asuntorakentajille asuntojen ja kalliiden tonttien jääminen käsiin tietää kassaongelmia eikä merkittäviltä konkursseiltakaan vältytä. Toimitiloja rakentaneiden huolia painavat ostajille mahdollisesti annetut vuokravastuut sillä henkilöstöään supistavat yritykset eivät tarvitse ensimmäiseksi lisää toimitilaa.

Venäjästäkään ei ole nyt avuksi, toisin kuin 1990-luvulla, vaan ruplan heikkeneminen kutistaa yhdessä öljyn hinnanlaskun kanssa markkinoita. Lisäksi uhkana on, että mahdollinen iso devalvaatio ja kysynnän romahdus tekevät ison loven velkarahalla tontteja ostaneiden ja isoja rakennushankkeita käynnistäneiden kassaan. Nimenomaan kassa on nyt se, mitä kaikki varjelevat, sillä rahoitusongelmat kärjistyvät kassan riittävyyteen. Jos rahaa ei riitä palkkojen maksamiseen, ei sitä riitä investointeihinkaan.

 Alkuvuoden uutistarjonnasta voi odottaa vilkasta, sillä jo uutisoidut yt-neuvottelut saavat jatkoa uutisina yritysjärjestelyistä, yritysostoista ja konkursseistakin. Järjestelyt painottunevat rakennusliikepuolelle, sillä tuoteteollisuuden suuri alasajo ja ulosliputus tapahtui jo 1990-luvulla. Kassavaroiltaan vahvat kansainväliset yritykset tulevat olemaan haaskalintuina myös Suomen markkinoilla. Esimerkiksi Skanskassa hiotaan jo kynsiä.

Paljon uutistilaa tulevat saamaan myös valtion elvytystoimet, joilla on jo kiire. Pahimmassa tapauksessa uusien asuntohankkeiden käynnistyminen painottuu vuoden 2010 puolelle, jolloin uusilla asunnoilla on taakkanaan 5-6 prosentin kustannustaakka vuodenvaihteessa tehdystä energiamääräysten kiristyksestä. Vaikka kiristyksen suunta on oikea, niin ajoitus olisi voinut olla paremmin valittu ja tasokin ehkä hieman maltillisempi.

Tässäkään keskustelussa emme ole yksin. Myös Building-lehdessä on väännetty kättä energiansäästön kustannuksista ja keinoista.

 -There’s an orthodoxy about the ”green issue” which means anyone daring to question it becomes a pariah. The British public can be extraordinarily gullible but we know when the green wool is being pulled over our eyes. While we’re asked to pay an ”eco tax” on electricity, petrol, energy-inefficient electrical appliances and holiday flights, the Chinese plan to open more than 500 coal-fired power stations.

– All this green talking looks like one big marketing campaign. For government to rise taxes, for others to get ahead of competitors just putting some green slogan (look, we are different!), or providing same materials or services just paint them in green. My thoughts is that green market is the business as anything else, just not justified economically.

– The sustainable issue will become more and more key to the building industry as certain materials become rarer, more expensive and less performant in comparison to their natural counterparts. We are already seeing the benefits of using insulation, the next step is to integrate sustainable building practices.

Tänä vuonna kovin kysyntä ei ole negatiivisille uutisille vaan niille heikoille signaaleille, jotka kertovat laskun taittumisesta. Näitä hyviä uutisia odottelemme täällä Rakennuslehden toimituksessakin.