Heinolaan nousevasta Suomen ensimmäisestä viisikerroksisesta puukerrostalosta tulee passiivienergiatasoinen. Hankkeen toteuttajaosapuolet halusivat selvittää rakennuksen todellisen hiilijalanjäljen. Selvityksessä tehtiin vertaileva hiilijalanjälkilaskenta puu- ja betonikerrostaloista sadan vuoden elinkaaren kannalta.
”Hiilijalanjälkeä ajatellen olennaista on varmistaa, että rakennus kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa. Pääasia on valita oikeat materiaalit oikeaan paikkaan ja pyrkiä energiatehokkuudessa vähintään passiivitasoon. Myös rakennuksen energialähteellä, asukkaiden asumistottumuksilla ja kiinteistönpidolla on iso rooli”, Rakennusliike Reposen toimitusjohtaja Mika Airaksela kiteyttää selvityksen keskeiset tulokset.
PuuEra-kerrostalon puurakenneratkaisut toimittavat Versowood Oy ja Koskisen Oy. Ne toimivat yhdessä Reposen ja Heinolan kaupungin kanssa vuokra-asuntokohteen rakennuttajina.
PuuEraa kutsutaan hybridipuukerrostaloksi, missä yhdistellään uudella tavalla aiemmin hyväksi havaittuja materiaaleja ja rakentamistapoja.
”Paloturvallisuus edellyttää asuinkerrostaloissa rakenteiden kattavaa palosuojausta. Tämän vuoksi käytetään paljon kipsilevyä, mikä kasvattaa rakennuksen hiilijalanjälkeä”, Versowoodin liiketoimintajohtaja Tero Vesanen kertoo.
PuuErassa tavoitteena on ollut sekä rakentamis- että asumiskustannuksiltaan kilpailukykyinen, vähäpäästöinen puurakenteinen kerrostalo. Talon tarvitsema lämpöenergia saadaan uusiutuvilla polttoaineilla tuotetulla kaukolämmöllä. Rakennuksen käyttövaiheen päästöt ovat selvityksen mukaan kaksinkertaiset verrattuna rakentamisen päästöihin. Tavanomaisella kaukolämmöllä ero olisi kymmenkertainen.
Hiilijalanjälki kertoo rakennuksen koko elinkaaren ajan ilmastovaikutuksista. PuuEran hiilijalanjäljen laskennassa huomioitiin kaikki elinkaaren vaiheet materiaalien valmistuksesta rakentamiseen, rakennuksen käyttöön ja aina purkuun saakka. Tarkastelujakso oli sata vuotta, joka on talon oletettu kestoikä. Laskentatyöstä vastasi Bionova Oy puolueettomana asiantuntijatahona.
Passiivitalo on rakenteiltaan tiivis ja hyvin eristetty matalaenergiatalo, joka kuluttaa tavanomaista vähemmän lämpöenergiaa. Lisäksi lämpö tuotetaan kokonaan tai valtaosin passiivisesti eli ilman erillisiä laitteita esimerkiksi auringon tai rakennuksessa olevien laitteiden aiheuttamaa lämpöä hyödyntäen.
Tätä artikkelia on kommentoitu 10 kertaa
10 vastausta artikkeliin “Energiatehokkuus ratkaisee rakennuksen hiilijalanjäljen”
Kyllä, sehän on selvä. Mutta tutkimustulos olisi voitu otsikoida puurakentamista arvostavammin. PuuErassa käyttövaiheen (100 vuoitta) päästöt ovat vain kaksinkertaiset (2 yksikköä) rakentamisvaiheen päästöihin (1 yksikkö). Kun oletetaan, että vertailutalo betonista on energiatehokkuudeltaan sama, on betonitalon käytön aikainen päästö sama 2 yksikköä. Eroksi jää vain rakentamisvaiheen päästöt, jotka betonitalossa ovat moninkertaiset puutalon rakentamisvaiheen päästöihin. Jutussa ei sitä mainita eikä verrata, mutta oletetaan, että se on 4-kertainen. Tällöin betonitalon valmistusvaiheen päästöt ovat 4 yksikköä joka on kaksinkertainen käytön ajan päästöihin. Kokonaipäästöt yhteensä 6 yksikköä. Otsikko olisi voinut olla toisenlainen, jutun mukaan valmistusvaiheen materiaalivalinnoilla on merkittävä rooli kokonaispäästöistä. Puukerrostalon päästöt vain puolet betonitalon päästöistä.
Hiilijalanjäljen laskennassa tulee soveltaa koko rakennuksen elinkaaren aikaista kehdosta hautaan periaatetta. VTT on noita laskelmia edelleen harhaoppisesti tehnyt ottamatta huomioon energiantuotannon ominaispäästöjen vähenemistä pitkällä aikajänteellä. Esimerkiksi kaukolämmön osalta ollaan oikeasti siirtymässä tasolta 200…250 gCO2ekv/kWh kohti nollatasoa. Kysymys kuuluukin: syöttääkö esim. VTT tarkoituksellisesti vai taidottomuuttaan pajunköyttä?
Ja mistä löytyisi taho, mikä hallitsee elinkaariarviot?
Edellinen kommentoija ei ollut lukenut artikkelia riittävän tarkasti rakennusvaiheen eroon liittyen: ”Materiaaleista puun hiilijalanjälki on noin viidenneksen pienempi kuin betonin, mutta rakennuksen käytön aikaiset päästöt ovat ratkaisevia.” Ero on siis vain viidennes, ei nelinkertainen. Puu on lisäksi huomattavasti herkempi työvirheille esim. hyvien ilmanpitävyysarvojen toteutumisen suhteen ja lämmönvarauskapasiteetin merkitystä ei ole huomioitu betonin hyväksi ollenkaan, joten 100 vuoden todellisten käyttökulujen suhteen on todennäköisempää, että teoria-arvot ja käytäntö ovat betonitalossa huomattavasti lähempänä toisiaan.
2000-luvun alun normitasolla betoniteollisuuden mukaan rakentaminen (tuotteiden valmistus mukana) aiheutti 10-15 % koko elinkaaren päästöistä. Nyt rakennetaan passiivitaloa, ja edelleen – artikkelin mukaan – jos kohde olisi normaalin kaukolämmön piirissä tilanne olisi sama. Tämä ei voi pitää paikkansa. Toisaalta kun kyseessä on puurunko, jonka valmistus – yhdellä tavalla laskettuna – ei kuluta juurikaan energiaa, niin käytön aikainen pienikin energian kulutus on suhteessa suuri. Tarkoitushakuista on tuo uutisointi sekä ehkä ymmärtämätön konsultti. Betonin massiivisuuden vaikutus minimaaliseen energiankulutukseen passiivitalossa on miniminimaalinen.
ERA-17 antaa ymmärtää energiaviisaan ajan olevan lähempänä kun peräpeiliä katsahtavat konsultit arvaavatkaan. Olisi tosiaankin hyvä, että elinkaariarviomenettelyt päivitettäisiin vastaamaan tulevaisuussuuntausta. Vaikea ymmärtää, mitä käyttöäarvoa toistaiseksi tehdyillä 50…10 vuoden päähän ulottuvilla tonnilaskelmilla (päästöt) on tai on ollutkaan, kun ei niillä ole ollut konkreettista vertailukohtaa ja kun niitä tämän esimerkin mukaan käytetään tarkoitushakuisesti. Pitäisi löytää kansainvälinen ryvettymätön konsultti, joka kehittäisi aivan uuden tulevaisuussuuntautuneen elinkaariarviomallin.
Puun ilmastoystävällisyys perustuu siihen, että puu sitoo -väliaikaisesti – hiiltä. Elinkaarensa lopussa tuo hiili sitten vapautetaan ilmakehään eli etu syödään pois. Parempi tosin tuokin kuin, että metsät hakattaisiin heti polttopuuksi, mitä uusiutuvan energian suosiminen tarkoittaa.
Epäilen, että puujulkisivu ei kestä kuin 30-40 vuotta ennen kuin se joutuu jo poltettavaksi. Sitä ennen se on montaa kertaa maalattava – ympäristömyrkyillä. Betonilla on vielä isompi ympäristökuormitus, joka tulee sementin tekemisestä.
Materiaalien ympäristövaikutusten merkitys kasvaa sitä enemmän mitä lähemmäksi nollaenergiarakentamista siirrymme. Toistaiseksi nuo laskelmat eivät ole vakuuttaneet vaan niissä on painotettu ja jätetty pois asioita aina sen mukaan minkä maksajan lauluja on milloinkin laulettu. En jaksa uskoa, että EU:lta tulee yhtään nykyistä puolueettomampia laskentamalleja, koska niidenkin takana on armoton lobbaustyö.
Ei kai hiilijalanjäljellä ole juuri muuta virkaa muuta kuin vertailtaessa esim. eri valaisin-, auto-, talotyyppejä tmv mitä tarjolla vamarkkinoilla isoin toistuvin määrin (konseptein)?
Tällöin on laskentaperustan oltava kunnossa: raaka-aineen hankinnasta purkuun/kierrätykseen ottaen huomioon todennäköisesti toteutuvat kehitysskenaariot (esim co2/kWh) polttoaineityypeittäin. Olen samaa mieltä, ettei elinkaariarvioita osata tehdä.edes rakennusalalla.
Emme todellakaan tarvitse kaipaa taas kerran miljoona-luokan tutkimushanketta vaan ERA-17:n tyyppistä konsensusta alan toimijoiden kesken hyödyntäen maailmallisia skenaarioita. Tämän jälkeen konsultit ja tutkimuslaitoksiksi itseään kutsuvat osaavat kyllä tehdä, mitä käsketään.
Jos puurakennus yritetään valmistaa vähäpäästöisesti, sen hiilijalanjälki lienee ennemminkin negatiivinen kuin vain viidenneksen pienempi kuin betonitalolla. Sementinvalmistus verrattuna biopolttoaineella käyvään moottorisahaan?
Hiilijalanjäljen pyörittelyssä ja rakentamistapojen vertailussa olisi hyvä pysähtyä tuumimaan myös koko nykyistä elämänmenoa maapallolla. Tee niin tai näin niin maapallon väestönkasvu on kuitenkin keskeisessä roolissa hiilijalanjäljen muodostumisessa.
Maailmanlaajuinen ympäristön- ja ilmastonmuutos juontuu pitkälti väestönkasvusta ja siitä seuraavasta kaikkinaisen inhimillisen toiminnan lisääntymisestä maapallolla, mihin ei viisimiljoonaisen Suomen saati kohti talouskriisiä purjehtivan Euroopan unioninkaan toimin paljon pystytä vaikuttamaan.
Edellistä kirjoittajaa kompaten: huomionarvoinen näkökulma puu vs. betoni/teräs keskustelussa on sekin, että betonin ja teräksen raaka-aineita ei kasva lisää vaan ne hupenevat. Puuta sen sijaan kasvaa lisää koko ajan. Kumpaa siis kannattaa käyttää kasvavan väestön asuntojen rakentamiseen….