Itämeren kaasuputken kylkeen leijonaleima

Kun valtioneuvosto antaa suostumuksensa Suomen talousvyöhykkeen hyödyntämiselle tietyin ehdoin, hiipuu asian poliittinen käsittely Suomessa ainakin näillä näkymin. Varsinaisesta rakennusluvasta päättää joko vuoden lopulla tai ensi vuoden alussa Länsi-Suomen ympäristölupavirasto.

Hallituksella on myös kaikki syyt toivoa ympäristöviranomaisilta myönteistä päätöstä, sillä muuten asia palaa poliitikkojenkin riesaksi. Putkihanketta kärsimättömästi lobanneella Venäjällä ei kielteistä ratkaisua välttämättä oikein ymmärrettäisi. Putkiluvat ovat tosin vielä pääosin jakamatta muuallakin.

Suomen energiahuollolle Karjalan Kannakselta Saksan Greifswaldiin vedettävä putki on merkityksetön. Hallitus on suhtautunut asiaan tyynesti ja pitänyt EU:n ja Venäjän keskinäisen riippuvuuden lisäämistä myönteisenä asiana.

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) on hokenut suorastaan mantrana, että Nord Stream -yhtiön putkihanke on Suomelle pelkkä ympäristökysymys. Valitulla päätöksentekojärjestyksellä on korostettu asian epäpoliittisuutta.

Vanhanen on muistuttanut, että merenpohjassa kulkee jo ennestään vyyhtenään telekaapeleita, sähköjohtoja ja internetkaapeleita. Pääministeri ei ole ymmärtänyt, miksi kaasuputkea pitäisi jotenkin valvoa, kuten Venäjän laivasto on ilmoittanut tekevänsä.

Hormuzinsalmi Itämerelle

Turvallisuusviritteinen keskustelu aiheesta on jäänyt Suomessa sekavaksi. Epäilyksiä ovat herättäneet muun muassa Venäjän mieltymykset kaasuhanojensa käyttöön ulkopolitiikkansa jatkeena ja mahdollinen terrorismi.

Eniten on puitu Venäjän sotilaallisen aktiivisuuden mahdollista lisääntymistä Itämerellä, vaikka siihen on kaikki mahdollisuudet ilman putkeakin.

Viime kuussa eduskunnassa käytiin aiheesta keskustelu, jossa muutamat kokoomuksen kansanedustajat pitivät putken turvallisuusvaikutuksia selvinä. Suomenlahden epäiltiin muuttuvan jopa Persianlahden Hormuzinsalmen kaltaiseksi ongelmapesäkkeeksi.

Sotilaat eivät ole kuitenkaan ainakaan julkisesti tuskailleet balttien kavahtaman kaasuputken turvallisuusriskejä. Merenpohjaan upotettua putkea on pidetty terroristeille iskukohteeksi sekä epäkiinnostavana että hölmönä.

Toisaalta käsittämätön Arctic Sea -aluksen kaappaus osoitti, että Itämerelläkin voi tapahtua lähestulkoon mitä tahansa.

Karjala-korttikin heilui

Kotimaisessa putkikeskustelussa on hallituksen tyynen stoalaisen linjan ja Venäjä-foobikkojen lisäksi erottunut kolmaskin ryhmä, erilaisten koplaajien koulukunta.
Muutamat eri puolueiden europarlamentaarikot ovat vaatineet, että Venäjältä pitää laskuttaa putkiluvasta mahdollisimman hyvä hinta. Vastineeksi pitäisi vaatia esimerkiksi vahvempaa sitoutumista Itämeren suojeluun. Pääministeri Vanhanen on kieltäytynyt kaikista koplausehdotuksista tiukasti.

Putkihanketta on yritetty kytkeä myös Venäjän puutulleihin. Koplausyrityksistä värikkäin on joidenkin suomalaisliikemiesten hakema kaivosvaltaus putken reitille merenpohjaan. Hallituksen tyrmäämän hankkeen tarkoituksena oli patistaa Venäjä neuvotteluihin Karjalan palauttamisesta.