Miksi räystäät tippuvat keväisin? kysyimme vuonna 2006. Samassa lehdessä ihmettelimme myös mihin katosi luottamus kattojen kestämiseen.
Jyväskylässä helmikuussa 2003 sattunut messukeskuksen katon romahdus nosti kattojen turvallisuuden yleiseen keskusteluun, mitä vuonna 2000 tapahtuneet neljän urheiluhallin kattovauriot eivät olleet vielä aiheuttaneet. Syynä oli se, että Jyväskälän hallissa oli edellisenä päivänä ollut satoja nuoria. Jotain oli pakko tehdä. Yhdessä Botnia-hallin kattoromahduksen kanssa kattojen turvallisuus nousi esiin, ja pienempiäkin tapauksia alettiin uutisoida. Kuolemantapauksiakin tuli paljon, mutta ne olivat pitkään ”vain” sikoja ja lehmiä.
Silti esimerkiksi kauppojen rakentamisessa yhä pidemmät jännevälivaatimukset ja hoikemmat rakenteet menivät turvallisuushuolten ohi vuoden 2006 talven kattovaurioaaltoon saakka. Se sai sentään aikaan sen, että vaativien rakenteiden suunnitteluun tuli erityismenettely, joka mahdollisti rakennusvalvonnan vaatimaan kolmannen osapuolen tarkastusta.
Vasta kuolema pysäytti
Kuitenkin vasta Laukaan maneesiturma vuonna 2013 vauhditti RIL:n ja Onnettomuustutkintakeskuksen tekemää ehdotusta siitä, että rakenteellisesti vaativien, suuria yleisömääriä sisältäviin vanhojen rakennusten turvallisuus olisi syytä varmistaa katsastusmenettelyllä.
Laukaa maneesi oli rakennettu jo 1990-luvulla ja se oli kolmas saman suunnittelijan ja teräsrakennetoimittaja maneesi, joka oli romahtanut. Ensimmäinen, Sipoon maneesi, romahti jo 1990-luvun lopulla, mutta silloin ympäristöministeriö hautasi hankkeesta tehdyn selvityksen eikä alkanut tutkia muita vastaavia maneeseja. Asenne oli osin sama kuin onnettomuustutkinnan turvallisuusselvitysvaatimuksessa: jos jokin asia niin rakenteiden kestävyys on Suomessa varmaa.
Laukaan turma oli sikälikin täysin käsittämätön, että Rakennuslehti oli kertonut Sipoon hallin romahduksesta kahdessa jutussa, viimeksi vuonna 2006. ”Samanlaisia ja samaan aikaan tehtyjä kohteita olisi syytä tarkkailla ja huoltaa erityisen hyvin”, totesimme romahduskohteiden opetuksina.
Eduskunnalta lakiesitys tarkastuksista
Eduskunnassa käsittelyssä on parhaillaan lakiehdotus, jolla säädettäisiin laajarunkoisen rakennuksen omistajalle velvollisuus huolehtia, että asiantuntija on arvioinut rakennuksen rakenteellisen turvallisuuden. Arviointi ehdotetaan kohdistettavaksi rakennuksiin, joissa oleskelee suuria määriä ihmisiä. Arviointivelvollisuus kohdistuisi lisäksi maneeseihin ja laajarunkoisiin eläinsuojarakennuksiin.
Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi omistajalle velvollisuus huolehtia, että lain soveltamisalaan kuuluvan laajarunkoisen rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje sisältää kantavuuden kannalta keskeisten rakenteiden seurantatoimenpiteet aikatauluineen sekä kunnossapidon kannalta tarpeelliset erityissuunnitelmat kantavien rakenteiden osalta.
Toteutuessaan laki lisäisi merkittävästi kiinteistönomistajien kustannuksia ja suunnittelu- ja konsulttitoimistojen työmäärää. Tavalleen ne pääsevät korjaamaan omia jälkiään, sillä Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja Tuomo Karppanen totesi vuonna 2006, että Suomessa rakennesuunnittelijan mitta on ollut 1980-luvulta lähtien ollut se kuinka paljon hän on pysytynyt mitoituksessaan säästämään materiaalia.
Valtava lisälasku kiinteistönomistajille
Ympäristöministeriö on arvioinut, että laki koskee lähes 10 000 rakennusta, joista suurin osa on maneeseja, liike- ja tavarataloja, muita myymälärakennuksia, navettoja, sikaloita tai kanaloita.
Rakennustarkastusyhdistyksen lausunnossa todetaan, että yhden rakennuksen tarkastaminen maksaa tuhansia euroja kohteesta riippuen. Raklin mukaan pilottikohteissa kustannus on ollut 6 000-12 000 euron välillä, mutta isoissa kohteissa käytännössä noin 10 000 euroa. Kustannukset maksaa hallin omistaja.
Fise Oy arvioi vuonna 2013, että katsastusmenettely voi olla erittäin vaativa tehtävä, jota ei voi jättää kiinteistönhoitajan tehtäväksi, mitä Rakli on ehdottanut. Edes silmämääräinen asiantuntijatarkastus ei ole Fisen mukaan luotettava. Tämä nähtiin Jyväskylässä marraskuussa 2012, kun arvostetun insinööritoimiston hetkeä aikaisemmin ilman vakavia huomautuksia katsastama vesitorni sortui.
Fisen mukaan luotettava katsastus voidaan tehdä vain käymällä läpi rakennesuunnitelmat ja tutkimalla jopa rakenteita avaamalla, ettei rakenteessa ole sen kantokykyä heikentävää korroosiota tai muodonmuutoksia. Jos vanhoja suunnitelmia ei ole enää käytössä, työ vastaa silloin uuden hallin rakennesuunnittelua. Esimerkiksi Laukaan maneesi oli toteutettu puutteellisilla suunnitelmilla ja osin jopa ilman suunnitelmia.
Raklin tekninen johtaja Ilpo Peltonen sanoo, että työmäärä koostuu aineiston kokoamisesta, useammasta kohdekäynnistä, suunnitelmien ja laskelmien tarkastamisesta (joissa tarvitaan useimmiten usean erikoissuunnittelun ja rakennejärjestelmäosaamista kuten teräs-puu-betoni), nostolaitekalustosta, itse tarkastuksista ja raportoinnista. ”Jonkin verran voi työmäärä keventyä, kun kohteita tarkastetaan tarkemmin ennakkoon mietityllä prosessilla ja valmistellulla dokumentaation kokoamisella. Tehostumisvaraa voisi olla 20-30 prosenttia.”
Käytetään mitä lukua tahansa, kyseessä on satojen miljoonien eurojen lisäkustannus. Huolena on myös pätevien asiantuntijoiden riittävyyys ainakin alkuvaiheessa, sillä kohteet ovat suunnittelijan pätevyysvaatimusten suhteen vaativaa tai erittäin vaativaa insinöörityötä.
Yli tuhannen neliön halleihin
Lakia sovelletaan kerrosalaltaan yli tuhannen neliömetrin rakennuksiin, joiden tehdasvalmisteinen jänneväli on vähintään 18 metriä ja paikalla valmistettujen kattokannattajien osalta vähintään 15 metriä.
Arviointivelvollisuus ei koske niitä rakennuksia, joiden rakennesuunnitelmat ja kantavat rakenteet on arvioitu riittävällä tavalla rakennuslupa- tai rakentamisvaiheessa. Käytännössä tämä poikkeus koskenee vuonna 2006 tai sitä uudempia rakennuksia. Rakli tosin on jo esittänyt huolensa, että jos rakennusvalvonta ei ole aikoinaan pitänyt tarpeellisena esittää kohteeseen kolmannen osapuolen tarkastusta, niin voidaanko tuo velvoite tuoda nyt jälkikäteen.
Isoja kauppahalleja on jo tarkastettu
Raklin mielestä 10 000 rakennuksen tarkastus on suurelta osin tarpeetonta kustannusten haaskausta. Vuoden 2003 kattoromahdusaallon jälkeen alan liitot järjestivät tarkastuskierroksen 7000 riskirakennukseen. Mukana oli yli sata kaupan kiinteistöä. Nämä tutkimusraportit ovat edelleen tallella.
”Tältä osin saimme lain perustelumuistioon kirjauksen, että näissä kohteissa tehdyt tarkastukset hyväksytään lain edellyttämiksi tarkastuksiksi mikä tehdyt tarkastukset on tehty ammattimaisesti ja niistä on olemassa tarkastusdokumentaatio”, Peltonen sanoo
Välittömiä korjaustarpeita löytyi 1-2 prosentissa kohteista. Muutama riskikohde löyty jopa yleisöhavaintojen pohjalta, kuten kävi Helsingissä Talin urheiluhallissa, jonka teräsrakenteiden muodonmuutoksista huomautti yksi siellä käynyt vierailija.
Liittojen teettämä pikatarkastus ei kuitenkaan löytänyt kaikkia virheitä, sillä huhtikuussa 2006 Savonlinnan Prisman kuudessa betonipalkissa havaittiin samanlaisia vaurioita kuin vuotta aiemmin Kuopion Prismassa ja Oulun Citymarketissa. Kohde oli läpäissyt tarkastuskierroksen.
Seuranneissa selvityksessä useiden kauppojen jännebetonipalkkivauriot pysyttiin paikantamaan yhteen itäsuomalaiseen suunnittelutoimistoon ja muutamaan betoniyritykseen.
Monissa navetoissa, teollisuushalleissa ja esimerkiksi Haapajärven Halpa-Hallin puiset kattoristikot pettivät, mutta vain osin lumikuormien vuoksi. Vaikka lumikuormat eivät ylittyneetkään, niin useina vuosina toistuvina ne olivat ilmeisesti pikku hiljaa heikentäneet rakenteiden kestoa. Joissakin halleissa oli myös selviä suunnitteluvirheitä, kuten nurjahdustukien puuttumisia.
Ammattilaiskohteissa pienemmät riskit?
Raklin laista antaman lausunnon mukaan ongelmia ei ole niinkään ollut ammattimaisesti hoidetuissa rakennushankkeissa vaan tuoteosatyyppisessä toiminnassa, joissa suunnittelusta ja toimituksesta on vastannut sama taho ja jossa hankkeeseen ryhtyvällä ei ole ollut riittävää ja ammattitaitoista valvontaa. Toinen riskiryhmä on omatoimisesti tehdyt hallit, joita on tyypillisesti maataloudessa, vaikka sielläkin suuntaus on ollut yhä suurempia ja pitkäjänteisempiä navetoita kohden. Navetoissa puu- ja teräsrakenteilla on kaiken lisäksi valtavat kosteus- ja kemikaalikuormat.
Tarkastusvelvoitteen rajaamista tällaiseen pienempään joukkoon laajarunkoisia rakennuksia Rakli ei kuitenkaan saanut läpi lakivalmistelussa.
Toisaalta isoja ja ammattimainen rakennusliikekään ei ole aina tae siitä, että riskejä ei ole, sillä näiden vaurioituneiden riskirakennusten rakentajien joukosta löytyvät muun muassa nimet YIT (Prisma ja teräsrakenteiset Botniahalli ja Talin urheiluhalli) ja Skanska (Jyväskylän puurakenteiden messukeskus), jotka ovat tehneet kohteita kvr- eli tuoteosakauppatyyppisesti vastaten itse myös suunnittelusta.
Tätä artikkelia on kommentoitu 7 kertaa
7 vastausta artikkeliin “Suunnittelijoille kymppitonnin liksat hallien katselmuksista”
On meillä varaa. Sata miljoonaa käytetään siihen, että suunnittelija tarkastaa, että kollega on tehnyt aikoinaan työnsä kunnolla ja vaativaan hallirakennukseen rakentajaksi valittu todennäköisesti vähintäänkin keskisuuri rakennusliike on osannut rakentaa oikein. Kun 10 000 rakennusta tarkastetaan, niin aiempien selvitysten pohjalta 1-2 prosentissa löytyy pikaista korjattavaa. Se on kappalemääräisesti iso joukko. Mutta, mutta…
Olisiko tuota tarkastettavien joukkoa kannattanut sittenkin ensin karsia asiantuntijavoimin. Tarkastettavaksi pitäisi totta kai saada omatoimisesti tehdyt isot hallit, joista ei löydy edes suunnitelmia. Toiseksi sinne pitäisi saada isot puurakenteiset navetat, joissa kosteus ja eläinten eritteet ovat tuhonneet vuosikymmenten ajan rakenteita. Kolmanneksi siellä voisivat olla tuoteosakaupalle tehdyt halvat teräs- ja puuhallit tyyliä Halpa-Halli. Mutta kannattaako sinnne ottaa kaikkia niitä tuhansia kohteita, joissa tekijöinä ovat olleet tunnetut RALAn jäsenet? Varmaan niistäkin virheitä löytyy, mutta vastaako etsinnän tulos enää kustannuksia?
Toisaalta suunnittelijat ei voi kuin iloita tästä elvytyksestä. Maanviljelijöitä asia on eniten harmittanut, mutta eiköhän Sipilän johtama hallitus pistä nuo tarkastuskustannukset maataloustukeen.
Näitä halleja suunniteltaessa tilaajaa ei kiinnosta mikään muu kuin halpa hinta eli pienet kilot. Sitten kun suunnittelija on keskinkertainen semmoinen ”näin näitä aina on tehty” tyyppi, ei ihan kaikki tule huomioiduksi. Moni AA-suunnittelijakin on sellainen, että ei juuri mitään lujuusopista ymmärrä.
Laitanpa tähän suoran lainauksen SKOLin lausunnosta:
Suomessa voimassa olevat rakennusnormit, lainsäädäntö, ohjeistus ja viranomaisinformaatio ovat nykyiselläänkin riittäviä. Niiden mukaisesti toimittaessa minimoimaan olemassa olevan rakennuskannan käyttöturvallisuuteen liittyvät ongelmat ja riskit yhteiskunnan hyväksyttävissä olevalle tasolle.
2000-luvulla on kuitenkin tapahtunut lukuisia rakennusten osittaisia tai lähes täydellisiä sortumia ja yksittäisten rakenneosien kantavuuden menetyksiä. Syitä on useita: epäpätevien suunnittelijoiden käyttäminen, virheellisesti valmistetut rakennusosat, ammattitaidoton toteutus, puutteellinen kunnossapito ja myös muuttuvien luonnonolosuhteiden aiheuttamat lisäkuormat rakenteille. Ongelman laajuuden tiedetään olevan moninkertaisesti laajempi kuin pelkästään nämä julkisuutta saaneet tapahtumat antavat ymmärtää. Ministeriöiden, viranomaisten ja alan järjestöjen taholta ongelmiin on yritetty puuttua koko 2000-luvun ajan useammallakin tavalla. Ongelmien jatkuminen ja kärjistyminen Laukaan turmaan 2013 talvella osoitti kuitenkin, että toteutetuista toimenpiteistä huolimatta olemassa olevan rakennuskannan turvallisuus ei kaikilta osin vastaa rakennusten käyttöturvallisuudelle asetettuja vähimmäisvaatimuksia.
Yleisen turvallisuuden kannalta on todettavissa, että esitetylle uudelle laille on olemassa todettu, perusteltu ja selkeä tarve.
Tässä myös SKOLin perusteluja lain valmisteluvaiheessa antamastamme lausunnosta:
Laajarunkoisten rakennusten tarkastustoiminnan työmäärän ja kustannusten yksityiskohtainen arviointi on haasteellista, koska kohteet vaihtelevat kooltaan ja ongelmiltaan. Tarkastustoiminta vaatii onnistuakseen erittäin kokeneen asiantuntijan käyttöä. Pilottihankkeessa on jokaisen kohteen tarkastukseen osallistunut kaksi asiantuntijaa, mitä pidetään tarkastuksen onnistumisen kannalta tärkeänä.
1000 – 2000 neliömetrin suuruisessa kuvitteellisessa hallirakennuksessa, jossa suunnitelmat ja laskelmat ovat olemassa ja asiat pääosin kunnossa, tarkastustoiminta raportointeineen edustaisi 5 – 6 henkilötyöpäivän työtä. Tästä 1-2 henkilötyöpäivää käytettäisiin kohteen tarkastamiseen paikan päällä (1-2 henkeä), yksi työpäivä suunnitelmien läpikäyntiin, yksi työpäivä laskentaan, yksi työpäivä raportointiin ja yksi työpäivä perustiedon hankintaan ja ennakoimattomiin tehtäviin. Näin työmääräksi muodostuisi 40-48 tuntia ja kustannuksiksi asiantuntijaveloitustasolla 125 €/h yhteensä noin 5000 – 6000 € (ALV 0).
Toinen case, jossa vaikkapa kauppakeskus, jossa ”liimapuuhalli” 5000 m2 1960-luvulta ja laajennus betonia 5000 m2 1980-luvulta. Piirustusten ja laskelmien ollessa saatavilla ja hankedokumentaation pääosin kunnossa työhön kuluisi 10-15 päivää eli 80-120 h, josta kulut olisivat 10 000-15 000 €.
Suuren ”ongelmarakennuksen” tarkastustyö, kun käytettävissä ei olisi laskelmia, veisi arviolta 3-4 viikkoa eli 120 – 160 h, jolloin kulut olisivat tasolla 15 000 – 20 000 €.
Kokonaiskulut riippuvat täysin siitä, millainen jakauma on kyseessä olevassa 20 000 rakennuksen otoksessa. Jos hintahaarukka on välillä 5 000-15 000 € niin keskiarvo on 10 000 €, mutta pieniä kohteita on varmaankin lukumääräisesti enemmän eli jos niitä olisi 60%, niin keskihinta voisi olla 8 000 – 10 000 € (ALV 0).
Valtaosa tarkastettavista kohteista lienee noiden ääripäiden välissä, joten suunnittelijan keskiveloitus ilman nostin- ja aputyökustannuksia voisi olla välillä 7 000-9 000 € (ALV 0).
Nämä työmäärä- ja hinta-arviot eivät siis pidä sisällään yksityiskohtaista ja erikseen tilattavaa korjaussuunnittelua vaan joitakin yleisohjeita. Lisäksi korostamme, että sekä tarkastus- että korjaussuunnittelupalvelut on syytä hankkia aikaveloituspohjaisilla sopimuksilla.
Vastuu valmiin rakennuksen suunnitelmista ja turvallisuudesta on aina alkuperäisillä toteuttajilla, ei tarkastajilla.
Kaiken kaikkiaan tarkastustoiminta työllistäisi ainakin alkuvaiheessaan 100-300 kokenutta rakennetekniikan asiantuntijaa, joka on merkittävä osa maassamme toimivista resursseista.
Kilpailutuksessa työn saa yleensä pahiten hinnan alakanttiin arvannut eli se joka lupaa toimittaa rimpuloimman hallin ja tehdä muutenkin vähiten työtä halvimmilla kavereilla. Faktahan on, että kaikkien suunnittelijoiden pitää elää työllään. Jos palkkio on jo käytetty, ei hirveästi kiinnosta varmistella ratkasuitaan. Ja suunnittelu kun on niin pieni osuus kokonaiskustannuksista. Nyt siinä säästäminen näyttää tulevan kalliiksi. Vähän semmoista hölmöläisten peiton jatkamista.
Matti Kiiskinen voisi vasta, kumpi tulee kalliimmaksi, saksalaistyylinen suunnitelmien ulkopuolinen tarkastus(laskenta) vai nyt tehtävä jälkikäteinen tarkastus?
Eipä taida auttaa pelkkien suunnitelmien katteleminen kun hyvä rakennustapa on kilpailua sen välillä että kuka tekee vähiten ja kuka jättää tekemättä kokonaan ilman että jää kiinni.