Allianssimalli saa yhdet pelisäännöt – kirjava käytäntö selkeytyy

Ensimmäinen Suomessa toteutettu allianssi muokattiin australialaisesta allianssimallista Liikenneviraston Lielahti–Kokemäki-junaradan hanketta varten 2010.Toinen pilottikohde oli Tampereen rantatunneli. Sen jälkeen hankkeita on ollut lähes 50, osa puhtaita alliansseja, osa erilaisia hybridejä ja integroituja projektitoimituksia.

Suomesta on tullut Englannin ohella yksi johtavia allianssimallin käyttäjiä Euroopassa. Toisaalta allianssinimeä on ryhdytty meillä melko löysästi käyttämään lähes kaikista yhteistoiminnallisista toteutustavoista projektinjohtourakoinnista lähtien. Siksi tarve pelisääntöjen yhtenäistämiselle oli selvä.

Yksinkönjohtaja Jussi Erälahti Swecosta totesi Rakennuttamispäivillä Tampereella, että kun uudet sopimusehdot on saatu ulos, tilaaminen helpottuu ja alliansseihin saadaan mukaan lisää yrityksiä.

Lausuntokierroksella 5.1.2018 saakka ollut allianssimallin ohjekorttisarja kuvaa allianssimallin yhteisen suomalaisen käsitteistön, allianssimallin toteutusmuotona ja allianssimallille laaditut vakiosopimusehdot soveltamisohjeineen ja –malleineen. Se toimii ohjeena allianssimallilla toteutettavan rakennushankkeen suunnittelussa ja läpiviennissä rakennuttajille, konsulteille, suunnittelijoille ja urakoitsijoille sekä muille allianssiosapuolille

Hankkeen puheenjohtajana oli Helsingin yliopiston Teppo Salmikivi, joka on käyttänyt allianssia yliopiston korjaushankkeissa. Mukana työryhmässä oli muun muassa A-Insinöörien Juhani Karhu, joka kehitti Senaatin Kärkihankeallianssia sekä Visonista Jani Saarinen.

Vison oli yksi niistä yrityksistä, joka toi allianssimallin Suomeen. Liikennehankkeita varten muokattu australialainen malli kaipasi Jani Saarisen mukaan suomalaiseen sopimuslogiikkaan tehtyjä pelisääntöjä.

Yksi ero syntyy jo siitä, että Australiassa toteuttajat ovat aitoja rakentajia, jotka tekevät 80 prosenttia töistä itse. Meillä toteuttajat ovat projektinjohtourakoitsijoita. Malli sinänsä ei pakota urakoiden pilkkomiseen, mutta suomalainen rakentamiskulttuuri on ohjannut siihen.

Vastuun laajentamisesta kovimmat keskustelut

Mitään suuria kädenvääntöjä pelisääntöjä laadittaessa ei Salmikiven ja Saarisen mukaan ollut.

Saarinen pitää tärkenä esimerkiksi korvattavien kustannusten ja allianssista tarjottavan palkkion yhdenmukaistamista.

Vastuiden osalta muotoilua tehdään edelleen alustavien arvioiden mukaan helmi-maaliskuulle saakka, sillä ainakaan Rakennuttajaliitto ei pidä nykyistä ehdotusta tilaajan oikeuksien kannalta tasapainoisena.

”Merkittävä puute on palveluntuottajien korvausvelvollisuuden rajautuminen kaupallisten ehtojen mukaisen yhteisvastuun kautta kaikissa tapauksissa pelkkään palkkion määrään”, Raklin tekninen johtaja Mikko Somersalmi toteaa.

Tilaajia allianssissa houkuttaa erityisesti YSE:n kahden vuoden takuuaikaa pidempi viiden vuoden jälkivastuuaika. Sitä käsitellään Jani Saarisen mukaan laajennettuna takuuna ja parempaan käyttöönottoon, hoitoon ja ylläpitoon tähtäävänä lisäpalveluna.

Jälkitakuuajan jälkeisen kymmenvuotisvastuun rooli tuntuu kuitenkin olevan epäselvä. Teppo Salmikiven mukaan sitä ehdotuksessa ei edes ole. Raklissa ollaan toista mieltä.

”Törkeän huolimattomuuden tai tahallisuuden tapauksissa tilaajalla ei pidä olla ylimääräistä näyttötaakkaa kuten ehdoissa nyt on esitetty”, Somersalmi toteaa.

Vastuukysymysten lisäksi keskusteltavia asioita olivat suunnitteluosapuolten sanktioiden (ja bonusten) rajaaminen vain osaan palkkiosta erilaisen kustannusrakenteen takia. Tätä on käytetty jo Raide-Jokerissa. Toinen asia oli korvattavien kustannusten rajaaminen, mitä myös jo käytetty esimerkiksi Livin tiehankkeissa.

”Allianssin suosiota selittää se, että kaupallisten sopimusehtojen avulla on rakennettu osapuolille yhteiset onnistumisen intressit tavoitteiden saavuttamiseksi”, Juhani Karhu sanoo.

Rakennusliike saadaan aikaisessa vaiheessa mukaan vaikuttamaan suunnitteluratkaisuihin ja kustannuksiin ja toisaalta mallissa on vähennetty eturistiriitoja. Osapuolilla on yhteinen vastuu allianssin tavoitteiden toteutumisesta ja riskit ja hyödyt jaetaan.

Liian kallis tavanomaiseen rakentamiseen

Allianssimallin suosiosta ja ehkä hyvästä markkinoinnistakin kertoo se, että pääministerin asettama selvitysmies Erkki Virtanen ehdotti sitä patenttilääkkeeksi julkisten rakennushankkeiden kustannus- ja aikatauluylitysten torjujaksi. Asunto-, ympäristö- ja energiaministeri Kimmo Tiilikainen puolestaan ehdotti sitä elinkaarimallin ohella ratkaisuksi julkisten rakennusten sisäilma- ja laatuongelmiin.

Allianssimallin pelisääntöjen kehittäjät toppuuttelevat ylikorkeita odotuksia toteutusmuodosta, jossa budjetti ja aikataulu aina pitäisivät.

Teppo Salmikiven mukaan allianssissa tavoitteena ei edes ole mahdollisimman alhaiset kustannukset vaan hyvät toiminnalliset ominaisuudet ja korkea laatutaso budjetin mukaisilla kustannuksilla.

”Rakennushankkeen allianssimalli antaa mahdollisuudet onnistumiselle. Mutta osapuolten on yhdessä kyettävä rakentamaan onnistuminen”, tähdentää Juhani Karhu.

Allianssi ei sovellu tavanomaisiin tai pieniin hankkeisiin, koska hankintavaiheen ja kehitysvaiheen kustannukset voivat nousta liian suuriksi suhteessa koko hankkeen kustannuksiin. Selkeät hankkeet kannattaa toteuttaa muilla tavoin. Karhun mukaan kuitenkin allianssissa esiintyvät uudet, hyvät yhteistyötä edistävät toimintatavat tekevät tuloaan myös perinteisiin toteutusmuotoihin.

Allianssi soveltuu Karhun mukaan parhaiten suuriin ja/tai vaativiin hankkeisiin, joissa on riskejä, jotka ovat vaikeasti ennustettavissa ja hanke sisältää merkittäviä kehitysmahdollisuuksia.

Haetaan sopivimpia henkilöitä

Allianssissa muodostetaan yksi yhteinen organisaatio, jonka muodostavat tilaaja sekä suunnittelun ja rakentamisen palveluntuottajat. Allianssiin ei haeta halvimpia tekijöitä vaan kumppaneita, joilla on paras asiantuntemus ja yhteistyökyky kehittää ja toteuttaa hanke tilaajan kanssa.

Kumppanin valinnassa painavat usein referenssit vastaavanlaisista hankkeista. ”Referenssien liikakäyttö on kuitenkin laiskan ihmisen ratkaisu”, Saarinen sanoo.

”Allianssihankkeisiin tilaajan tulisi hakea tiimiä, jolla on paljon hyvää, erilaista osaamista sekä allianssikyvykkyyttä” sanoo Teppo Salmikivi.

Paras tarjoaja valitaan kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteella käyttäen vertailuperusteina tarjoajan projektinhallinnan osaamista, allianssikyvykkyyttä ja kykyä tuottaa arvoa rahalle sekä hankkeen toteuttamisesta tarjottavaa palkkiota.

Avainhenkilöiden laatutekijöihin kuuluvat substanssiosaaminen, sosiaaliset taidot, johtamistaidot ja tiimidynamiikka. Näitä arvioidaan työpajoissa, joissa tilaaja ja tarjoajat kehittävät hanketta yhdessä. Tarjoajalle annetaan hanketta koskevia ennakko-/ ja/tai yllätystehtäviä, jotka se toteuttaa tilaajan kanssa kuin allianssiurakka olisi jo käynnissä.

Henkilöarviointiin olisi hyvä osallistua ryhmädynamiikkaan erikoistunut asiantuntija ja puolueeton tarkkailija varmistamaan tilaajan puolueettomuus.

Hankintavaiheen riskinä on joskus pidetty sitä, että valituksi tulevat ”kivat kaverit”, joita on treenattu allianssin yhteistyötaitoihin. Saarinen ei pidä tätä sinänsä pahansa. ”Yhteistyötaitoja on syytäkin parantaa.”

”Onnistuakseen hankkeessaan tilaajan tulee varmistaa, että kaikilla allianssin avainhenkilöillä on positiivisen asenteen ja yhteistyötaitojen lisäksi rautainen substanssiosaaminen”, Karhu sanoo.

Karhun mukaan allianssimalli korostaa senioritason osaajien merkitystä. Tässä voi olla allianssimallin yksi heikkous. Jos vain senioritason osaajat kelpaavat eli ne joiden kanssa tilaaja on aina ennenkin tottunut työskentelemään, niin nuoret eivät saa urakehityksensä kannalta arvokasta kokemusta. Kun seniorit ovat jääneet eläkkeelle, niin heidän paikkansa täyttäjiä ei sitten löydykään. Tämä näkymä huolestuttaa jo suuria infra-alan tilaajiakin.

Rakennusliikkeiden kannalta ongelmana on myös se, että ne eivät haluaisi sitoa halutuimpia osaajiaan liian pitkäksi aikaa yhden hankkeen valmisteluun. Ainakaan kymmenenen miljoonan euron kouluhankkeisiin heitä ei löydy eikä varmaan ole tarpeenkaan, koska niihin hankkeisiin allianssi ei tuo lisäarvoa.

Riskinä avainhenkilöiden lähtö

Allianssimallin yleistymisen myötä on käynyt niinkin, että samat henkilöt ovat samanaikaisesti kilpailleet useasta allianssiurakasta. Esimerkiksi Skanska jättäytyi pois Raide-Jokerista voitettuaan Lahden tieurakan.

Allianssin onnistumiselle on tärkeää, että avainhenkilöt saadaan sitoutettua hankkeeseen. Riski on, että valitut avainhenkilöt eivät lopulta ole toteuttamassa allianssihanketta.

”Avainhenkilöiden vaihto työnantajasta johtuvista syistä tulisi siksi olla sanktioitavissa”, sanoo Saarinen.

Työpajojen ja tarjousneuvotteluiden jälkeen tilaaja jättää tarjoajille lopullisen tarjouspyynnön.

Allianssin tarjousprosessia on joskus moitittu raskaaksi, mutta Jani Saarisen mukaan se on jo kokemuksen kartuttua keventynyt. Koko hankintaprosessiin menee aikaa 3-5 kuukautta, mutta neuvottelut viedään usein jo läpi kahdessa päivässä.

Allianssin kilpailuttamisen hintahaitari on 20 000 – 250 000 euroa. Tuolla ylärajalla ovat Raide-Jokerin tapaiset laajat ja kompleksiset hankinnat.

Allianssi alkaa kehitysvaiheen innovoinnilla

Kun allianssi on muodostettu, alkaa hankkeen innovatiivinen kehitysvaihe, joka sisältää tavanomaista enemmän työpajatyöskentelyä. Sen tuloksena syntyy toteutusvaiheen suunnitelma ja aikataulu sekä kustannusarvio, jonka pohjalta tilaaja päättää jatketaanko allianssia toteutusvaiheeseen.

Rakli nostaa ehdotuksen puutteeksi sen, että tilaajalla ei myöhemmin ole oikeutta edes perustellusta syystä irtisanoa sopimusta. ”Tilaaja on kestämättömässä tilanteessa, jos toteutettavan hankkeen tarve poistuu kokonaan”, Somersalmi sanoo.

Allianssissa noudatetaan allianssin yleisiä sopimusehtoja. Allianssisopimus ei ole sidottu muihin rakentamisen vakiosopimusehtoihin, kuten  rakennusurakoinnin tai konsulttitoiminnan yleisiin sopimusehtoihin.

Toteutusvaiheen allianssisopimukseen sisältyy yhteisesti vastattava noin viiden vuoden jälkivastuuvaihe. Sen aikana allianssin osapuolet yhdessä vastaavat suunnittelu- ja rakennustöiden sopimuksenmukaisuudesta.

Hankkeen tavoitekustannukseen lasketaan mukaan myös takuuajan korjaukset, joten malli kannustaa osapuolia hyvään laatuun ja korjaustarpeen minimoimiseen.

Erikoisurakoitsijat pelkäävät syrjäytymistä

Allianssi ei ole oikeushenkilö, joten allianssin ulkopuoliset toimijat (alikonsultit ja aliurakoitsijat) ovat aina sopimussuhteessa johonkin allianssin osapuoleen.

Allianssi päättää yhteisesti hankinnoistaan ja määrittelee sopimuksen sisällön, jolla ulkopuoliset osapuolet kytketään mukaan hankkeeseen.

Karhun mukaan olisi hyvä, että allianssinsopimuksen yhteistoiminnallista henkeä, avaintavoitteita sekä yhteisiä kannustin- ja sanktiojärjestelmiä käytettäisiin myös merkittäviin aliurakoihin ja alikonsultteihin.

Toive on perusteltu, sillä pk-yritysten varauksellinen kanta allianssiurakoihin on näkynyt monissa lehtihaastatteluissa. Ne pelkäävät allianssiurakan keskittävän markkinoita isoille toimijoille.

LVI-alan urakoitsijat antoivat yhteisen lausunnon Rakennustietosäätiön ehdotuksesta toteamalla, että ehdotetussa muodossa allianssiin voivat osallistua vain vain suurimmat toimijat.

”Prosessin monimutkaisuus rajoittaa yritysten allianssiin osallistumismahdollisuuksia, koska keskisuuretkaan toimijat eivät todennäköisesti pääse allianssisopimuksen palveluntuottajaksi. Talotekniikan merkitystä olosuhteiden luojana koko elinkaaren ajan ei ole otettu riittävästi huomioon eikä taloteknisen suunnittelun ja urakoinnin erityisosaamista yhteistyölle, lopputuloksen laadulle ja järjestelmien toimivuudelle asetettaville tavoitteille.”

Kaupalliset ehdot määrittelevät bonukset ja santiot

Allianssin kaupalliset ehdot määrittelevät allianssin ansaintalogiikan sekä tilaajan ja palvelutuottajaosapuolten väliset maksut, bonukset ja sanktiot.

Allianssiosapuolet kantavat hankkeen toteutukseen liittyvät mahdollisuudet ja riskit yhteisesti sopimuksessa määrättyjen jakosuhteiden mukaan.

Allianssin kaupalliset sopimusehdot perustuvat avoimeen kustannusrakenteeseen ja kannustinjärjestelmään, jossa sopimusosapuolille koituu bonuksia tai sanktioita.

Allianssimallissa toimijoita ei palkita ainoastaan tavoitekustannuksen alituksesta, vaan myös muiden tärkeäksi koettujen avaintavoitteiden saavuttamisesta. Avaintavoitteita voivat olla esimerkiksi aikataulu, laatu, ylläpitokustannukset, työturvallisuus, toiminnallisuus ja käytettävyys, suorituskyky, ympäristö ja kestävä kehitys, allianssin toiminta ja hanketyytyväisyys sekä liikenteen sujuvuus.

Sanktiota peritään palveluntuottajilta, mikäli allianssi alittaa asetetut avaintavoiterajat, ylittää tavoitekustannuksen tai hankkeessa sattuu järkyttävä tapahtuma, jollaista ei voi hyväksyä missään olosuhteessa.

Mittarit on tarpeen asettaa mahdollisimman käytännöllisiksi ja yksinkertaisiksi niin, että niiden arvioiminen on tehtävissä objektiivisesti. Saarinen myöntää, että avaintavoitteet on joskus vaikea kiteyttää ja muuttaa mittareiksi.

Joissakin allianssihankkeissa on jo koettu, että mittareiksi on valittu sellaisia tekijöitä, jotka on helppo mitata, mutta ei välttämättä niitä tärkeämpiä, mutta vaikeammin mitattavia.

Saarisen mukaan esimerkiksi työturvallisuuden ei tarvitsisi helposta mittaamisesta huolimatta olla avaintulosalueena vaan minimivaatimus.

Joissakin hankkeissa on käytetty ulkopuolisia arvioijia arvioimaan, miten tavoitteisiin on päästy. Tällä vältetään se vaara, että allianssin osapuolet päättäisivät itse tavoitteet ja arvioisivat sitten kuinka hyvin ovat niihin päässeet.

 

Kaikki kustannukset korvataan

Jos rakennushanke muuttuu olennaisesti toisenlaiseksi, tilaaja voi määrätä allianssin suorittamaan laajuuden, tavoitteiden tai laatutason muutoksen yhteisesti sovitusta tasosta siten, että tämän muutoksen mahdolliset vaikutukset otetaan vastaavasti huomioon tavoitekustannuksessa, aikataulussa, avaintavoitteissa ja palkkion määrässä.

Suunnitelmien täydentymisestä aiheutuvat muutokset eivät ole tällaisia toteutusvaiheen muutoksia, vaan niiden tulee olla huomioituina tavoitekustannuksessa.

Allianssissa ei Raklin mukaan pitäisi edes olla tarvetta keskustella muutoksista. Toteutusvaiheessa tulevat yllätykset tai suunnitelmien täydentyminen eivät saisi olla ”toteutusvaiheen muutoksia”.

”Kaikki ei olennaiset muutoksethan pitäisi olla huomioitu kehitysvaiheessa ja riskivarauksissa”, Somersalmi ihmettelee.

Kaikki rakennushankkeessa syntyvät allianssipalkkioon sisältymättömät kustannukset ovat korvattavia kustannuksia. Esimerkiksi suoritusvirheiden korjauskustannukset toteutusvaiheessa ja jälkivastuuvaiheessa ovat korvattavia kustannuksia.

”Lähtökohtana kuitenkin on, että allianssi mahdollistaa virheiden minimoinnin paljon paremmin kuin perinteiset toteutusmuodot”, toteaa Karhu.

Australialaisessa allianssimallissa ei ole mukana ehtoa ylivoimaisen esteen varalle. Suomalaisissa lausuntokierroksella olevissa sopimusehdoissa se on mukana. Ylivoimaisesta esteestä aiheutuvat vaikutukset huomioon siinä laajuudessa kuin allianssin johtoryhmä päättää. Asia on Saarisen mukaan sen verran tulkinnanvarainen, että voi olla, että ylivoimaisen esteen ideologia vielä täsmentyy lopullisiin RT-teksteihin.

Allianssissa syntyy varsinkin kehitysvaiheessa innovaatioita, joiden tekijänoikeudesta voi aiheutua riitaa. Raklin mielestä tilaajalla tulee olla oikeus hyödyntää hankkeissa tuotettua suunnitelma-aineistoa vapaasti myöhemmin esimerkiksi korjaushankkeiden yhteydessä.

Allianssimalli ei ole ongelmaton eikä riidaton

Niin kehuttu kuin allianssimalli onkin, niin siinä on myös isoja haasteita. Juhani Karhun mukaan siksi olisi hyvä, että mukana olisi senioritason osaajia.

Yhteisorganisaation ja yhteisen päätöksenteon myötä tilaaja luopuu osasta määräysvallastaan. Osapuolet joutuvat hallitsemaan toistensa riskejä laajemmin kuin normaalisti. Yhteisten päätösten tekeminen voi olla ongelmallista, mikäli allianssimallia ei ole sisäistetty eivätkä osapuolet ole aidosti samalla puolella pöytää.

Jussi Erälahti Swecosta  pitää kaupallista mallia allianssin moottorina. Sen sisältö kannattaa miettiä tarkoin.

”Yhdessä hankkeessa kaupallinen malli meni niin monimutkaiseksi että sitä ei ymmärtänyt enää tilaajakaan”, Jani Saarinen sanoi.

Liian pienen palkkion riskinä Erälahti pitää sitä, että hanke ei enää kiinnosta suunnittelijaa tai toteuttajaa ja palkkion pienuutta kompensoidakseen tämä pyrkii allianssissa löysään tavoitekustannukseen ja vaatimattomiin avaintulostavoitteisiin.

Tavoitekustannusten asettaminen kehitysvaiheessa saattaa aiheuttaa vastakkainasettelua. Pahimmassa tapauksessa projektille ei saada kiinteää urakkahintaa tai hinta on kalliimpi mihin tilaaja on varautunut tai mihin puhtaalla hintakilpailulla olisi päästy.

Tavoitekustannusten sopimisessa on aina vedättämisen riski ja toisaalta myös riski, että tilaaja haluaa mukaan kustannuksia, joihin palveluntuottajat eivät voi vaikuttaa.

Laskennan on oltava avointa ja tilaajan tulee osallistua aktiivisesti kustannusarvion laadintaan. Hankeriskejä ja määriskejä ei pidä sekoittaa. Sekin on inhimillistä, että tässä vaiheessa riskit yliarvioidaan ja mahdollisuudet aliarvioidaan.

Tavoitekustannusten sisältö tulee Erälahden mukaan dokumentoida riittävästi.

Jos edellä mainitut asiat menevät pieleen kehitysvaiheessa, seurauksena on Erälahden mukaan helposti epäluottamusta ja kiistoja toteutuksen aikana sisällön muutoksista.

Vaikeuksia voi tulla myös, jos kannustimia ei onnistuta suuntaamaan hankkeen tavoitteiden mukaan tai tavoitteet muuttuvat.

Vakiintuneissa toteutusmuodoissa oikeustapaukset ovat linjanneet käytäntöjä. Allianssi on kuitenkin niin uusi toteutusmuoto, että sen tulkintoja ei ole vielä testattu oikeudessa.

”Miten käy kun vastuut ja riskit toteutuvat pahimmassa mahdollisessa mittakaavassa?” Karhu kysyy.

Erälahti ei maalaa piruja seinille: ”Kun palkkio on palveluntuottajille normaalilla kannattavuustasolla, tavoitekustannus on laadittu hyvin ja allianssissa noudatetaan selkeitä pelisääntöjä, allianssi onnistuu.”

Kaaviokuvat: Juhani Karhu A-Insinöörit