Neuvostoliiton aikana suomalaisrakentajilla oli aina aihetta riemuun, kun maailmalla oli kriisejä. Ne nostivat öljyn hintaa ja samalla venäläisten mahdollisuuksia ostaa suomalaisrakentajien palveluksia. Joskus kriisialueille saatiin kaupaksi suomalaisia rakennustuotteitakin.
Yhtä kyynisiä näkemyksiä saatiin rakentajilta Ukrainan kriisin ensipäivinä.
YIT:n toiveikkuus rapisi
YIT:n toimitusjohtaja Kari Kauniskangas oli toiveikas asuntokaupan suhteen: ”Kun rupla devalvoituu, ihmiset siirtävät rahojaan kiinteään omaisuuteen. Yksi kiinteän omaisuuden muoto on asunnot”, hän sanoi huhtikuussa Rakennuslehdessä.
Samanlainen näkemys oli rakennusinsinööri Grigori Dementjevillä, joka toimii Pietarissa Finedun ja Rakennusteollisuus RT:n hankkeissa. ”Lyhyellä aikavälillä asuntomyynti voi piristyä, koska ihmiset hakevat turvallisia sijoituskohteita rahoilleen”, hän sanoi, mutta varoitti sentään, että jos nokittelu jatkuu pidempään, vaikuttaa se rakennussektoriinkin.
Lemminkäinen ehti vaihtaa Venäjän liiketoiminnan johtoa ja konsernijohtoakin jo ennen nykyisen kriisin kärjistymistä. Koneen Moskovan toimistosta tullut Venäjän toimintojen vetäjä Maaret Heiskari arvioi keväällä, että talouden epävarmuus ja ruplan kurssin lasku tulevat näkymään ostovoimassa ja alihankintahintojen nousupaineena, mutta vasta toisella vuosipuoliskolla.
Ukrainan kriisi ei näkynyt keväällä ja alkukesästä vielä mitenkään asuntokaupassa. Takapakkia alkoi tulla vasta heinäkuussa, joka oli ainakin YIT:llä Venäjän asuntokaupassa edellisen vuoden heinäkuuta heikompi.
Kauniskankaankin optimisi on alkanut rakoilla. Nyt hän arvioi, että Venäjän heikentyneet näkymät vaikuttavat negatiivisesti asuntomarkkinoihin. Aiemmin odotettuihin koviin kasvulukuihin ei Venäjällä ehkä päästäkään, minkä vuoksi yrityksen kasvuennusteita on reivattu alaspäin.
Hienonen alkoi vihdoin nähdä Venäjä-riskejä
SRV:n toimitusjohtaja Jukka Hienonen sanoi keväällä, että hän ei näe mitään Venäjä-riskejä. Elokuussa hän sentään myönsi SRV:n osavuosikatsauksessa, että riskejä oli sittenkin tullut näkyviin ja SRV on joutunut tekemään ns. korjausliikkeitä hankkeiden eteenpäin viemiseksi.
Lemminkäisen väliaikainen toimitusjohtaja Berndt Brunow esitti osavuosikatsauksessa riskivarauksena jopa sen, että asuntomyynti voisi seisahtua Venäjällä. Sen varalle Lemminkäinen on ryhtynyt tehostamaan asuntomyyntiään ja hakemaan vaihtoehtoja kuluttajamyynnille. Käytännössä molemmat tarkoittavat yleensä myös katetason laskua.
Lemminkäinen oli keväällä vielä toiveikas, että Kalugan teollisuuspuistoon Moskovan lähelle saataisiin investoijia. ”Ellei poliittinen tilanne sitten aja investointeja vastaan”, Heiskari sanoi.
Tässä asiassa Kauniskangas oli inhorealistisempi, sillä YIT on jo pitkään pyrkinyt pääsemään eroon Pietarin ulkopuolella olevasta Gorelovon teollisuuspuistosta. Siihen lähdettiin jo ennen kuin länsi-investoijien kiinnostus Venäjään alkoi toden teolla hiipua.
SRV:lle länsi-investoijien kiinnostuksen häviäminen voi tarkoittaa sitä, että se joutuu pitämään kauppakeskuksia odotettua pidempään omassa taseessaan eikä ylioptimistisen tuntuiset tuottolaskelmatkaan ehkä enää pidä kutiansa. Ostajia ei ole tungokseen asti myöskään kaupoissa, jos tuontikiellot jatkuvat. Pikemminkin hyötyjänä ovat lappeenrantalaiset kaupat, jonne venäläiset lähtevät hakemaan länsituotteita, joita eivät SRV:n Pietarin ja Moskovan nykyisistä ja tulevista marketeista saa.
Pääomalla ei ole aikaa odottaa
Hyvä neuvo kymmeniä vuosia Venäjällä toimineelta Hienoselta on, että Venäjällä kriisejä tulee ja menee ja sinne pitkäjänteisesti etabltoituneen yrityksen ei pidä hötkyillä. Tätä samaa yritti vakuuttaa myös YIT:n Pietarin toiminnan vetäjä Juha Vättö vuoden 2008 kriisissä, mutta pörssiyhtiöiden kvartaaliajattelu jyräsi nopeasti tämän näkemyksen yli. Silloisen siivouksen tehnyt Kari Kauniskangas on nyt ainakin tätä kokemusta rikkaampi.
Pääomalla ei ole kotimaata ei lehmän hermoja vaan se hakeutuu nopeasti muualle, jos riittävää tuottoa ei ole odotettavissa. Sekä YIT:llä, SRV:llä että Lemminkäisellä Venäjälle on sitoutunut iso osa, jopa puolet tai yli, niiden sijoitetuista pääomista ja erityisesti kasvuodotuksista. Jos kasvuodotukset pettävät, voi pettää moni muukin asia, kuten nähtiin YIT:n osalta vuoden 2008 kriisissä.
Lue lisää perjantaina ilmestyvästä Rakennuslehdestä, paljonko yritykset ovat investoineet Venäjälle ja mikä on Venäjän vaikutus niiden tulokseen ja odotuksiin. Rakennuslehden yrityksiltä saamat luvut ovat joiltakin osin hyvinkin erilaiset kuin Danske Bankin elokuussa ilmestyneessä Venäjä-katsauksessa.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Ei riemuita muiden kriiseistä”
Toimitusjohtajan yksi tehtävä on puhua yrityksen pörssikurssia ylös. Siksi totuutta käytetään säästeliäästi, positiivisia asioita korostetaan ja ikävät asiat yritetään selittää parhain päin tai ne ohitetaan lyhesti ikään kuin epäolennaisina asioina. Valehdella ei saa, mutta kaikkea ei tarvitse kertoa. Vain toimiva johto ja viestintäporukka tietävät, mitä on päätetty jättää kertomatta ja millä tarinoilla tällä kertaa yritystä myydään sijoittajille.
Ikävä kysymys kannattaa kääntää vitsiksi, jonka päälle on hyvä nauraa. Kysyjä ei silloin ole varma nauretaanko samalla hänelle.
”Ruplan halpeneminenko olisi ongelma meille? Ehei sehän tekee rakentamisesta entistä halvempaa”, on hyvä vastaus. Silloin ei kukaan kysy enää, mitä tapahtuu kotiutettaville voitoille.
Suosikkivastaus Venäjän ongelmista kysyjille on tämä: Jos täällä olisi helppoa, niin kaikkihan tänne ryntäisivät.
Jos tuloskehitys näyttää tältä vuodelta surkealta, niin aina voi todeta, että Venäjällä ei kannata hötkyillä vaan täällä ollaan pitkäjänteisesti. Kriisejä tulee ja kriisejä menee, mutta Venäjä on aina iso naapurimme.