Kokeile kuukausi maksutta

Roti-raportti kannustaa luovaan tuhoon tiivistyvissä kaupungeissa – korjausvelkaa voisi pienentää EU:n elvytysohjelmassa

Ilmastonmuutos asettaa suuria rasituksia tieverkollemme, jonka korjausvelka aina vain kasvaa. Kaupungeissa puolestaan on ristiriita rapistuvien talojen ja kasvavien tiivistys- ja purkupaineiden välillä. RIL:n koordinoima rakennetun omaisuuden tilaa koskeva raportti nostaa nämä huolet esiin.

Betoni on maailman käytetyin rakennusmateriaali. Kuva Veli Viitala

Roti-raporteissa on vuodesta 2007 lähtien arvioitu joka toinen vuosi rakennetun omaisuuden tilaa . Uusimman Roti 2021:n koostamiseen osallistui RIL:n koordinoimana yli 120 kiinteistö- ja rakennusalan asiantuntijaa monista eri järjestöistä ja yrityksistä.

Rotin keskeisintä sisältöä on aina ollut korjausvelan arviointi. Raportin viesti on nytkin vanha tuttu: rakennusten korjausvaje kasvaa yhä kaikilla osa-alueilla, erityisesti pääväyliin on kertynyt investointivelkaa ja suurissa alueita yhdistävissä infrahankkeissa Suomi on jäänyt jälkeen muita Pohjoismaita.

Uutta on viesti, että rakennustaiteen lisäksi muuhunkin ympäristön ja väylien viihtyvyyttä parantavaan taiteeseen ja designiin olisi syytä panostaa.

Väylistä parhaassa kunnossa Suomessa ovat lentokentät (arvosana 9-), vesiväylät ja satamat (8,5). Rataverkon kunto on tyydyttävä 7,5 ja heikoimman arvosanan saavat maantiet ja kadut (6,5).

VTT:n arvion mukaan asuinrakennusten korjauksiin olisi laskennallisesti sijoitettava keskimäärin 9,4 miljardia euroa vv. 2016– 2025. Seuraavalla kymmenvuotiskaudella asuinrakennusten korjaustarve kasvaa edelleen 1,1 miljardia euroa.

Korjausvelan arvioinnissa ongelmana on se, että urbanisoitumisen kiihtymisen myötä iso osa laskennallisesta korjausvelasta on muuttotappioalueilla. Suomessa kaupunkiseuduilla asuu jo 72 prosenttia väestöstä ja niissäkin kasvun painopiste on viidessä tai kuudessa kaupungissa.

Kuntien palvelurakennuskannassa laskennallinen korjausvaje on yhdeksän miljardia euroa. Kaikki tämän päivän toiminnalliset tarpeet ja laatuvaatimukset huomioiden perusparannustarve kuntien rakennuksissa nousee 16,5 miljardiin euroon.

Tieverkko on suurelta osin 1960-luvulta. Se kaipaa kunnon parantamisen lisäksi toiminnallista päivitystä, jotta se voisi vastata nykyisiin vaatimuksiin. Toisaalta samaan aikaan on tehty päätöksiä muuttaa osa vähän käytölle jääneistä asfalttiteistä takaisin sorateiksi.

Tukkeutunut yksityistieliittymän rumpu voi aiheuttaa vaurioita päätiehen.

”Liikenteen täytyy toimia turvallisesti ja kohtuullisen sujuvasti myös silloin, kun väylälle tehdään toimenpiteitä. Välinpitämättömyyden kulttuurista on päästävä eroon, koska se heikentää infra-alan mainetta”, raportti sanoo.

Esimerkiksi Helsinki on jo käynnistänyt oman ohjelmansa katujen korjausten sujuvoittamiseksi ja häiröiden vähentämiseksi.

Myös vesihuoltoverkosto tarvitsee lähes kaksinkertaiset vuotuiset investoinnit (400 miljoonaa € -> 770 miljoonaa €), jotta verkosto on mahdollista pitää toiminnassa ja turvallisena.

Kaavoitukseen ja lakiuudistuksiin vauhtia

Tällä kertaa raportti ilmestyi sopivasti ennen kuin uusi maankäyttö- ja rakennuslaki lähtee lausunnolle.  Sekä kaavoitus että ympäristöajattelu ovat uuden lain keskeisintä ja myös etukäteen keskustelluinta sisältöä. Roti-raportissakin siihen halutaan ottaa kantaa: ”Ketterä kaavoitus, korjausvajeen kiriminen ja kehittyvä kiertotalous ratkaisevat kaupunkien kestävän kasvun.”

Raportissa nostetaan esille kaupunkien merkitys talouden ja innovaatioiden moottoreina sekä kiertotalouden edistäjinä. Suomalaisista 72 prosenttia asuu kaupunkiseuduilla, joissa syntyy 80 prosenttia bruttokansantuotteestamme ja yli 90 prosenttia innovaatioista. Kun kaupunkialueen väestömäärä kaksinkertaistuu, alueen tuottavuus kohoaa 3–8 prosenttia. Lisäksi toimialan koon kaksinkertaistuminen lisää toimialan yritysten tuottavuutta alueella 4,5 prosenttia, raportti kehuu urbanisoitumiskehitystä, joka toisaalta jättää valtavan määrän muuttotappioalueiden asuntoja ja kouluja tyhjilleen korjausvelankin ulottumattomiin.

Kääntöpuolena on myös se, että yli 70 prosenttia päästöistä syntyy joko suoraan tai epäsuoraan kaupunkien toiminnoista.

Keskustelua on käyty paljon onko tiivis 15-minuutin kaupunki myös kaikkein ekologisin kaupunki, kun turha liikkuminen vähenee. Raportti ei ota tähän suoraan kantaa vaan toteaa, että kaupunkiseuduilla on keskeinen merkitys ilmastonmuutoksen torjumisessa ja siihen sopeutumisessa.

”Kaupunkien tiivistyessä on tärkeää huomioida viheralueet, sillä ne ovat tärkeitä niin hulevesien hallinnan kuin alueiden ja luonnon monimuotoisuuden sekä viihtyvyyden ja hyvinvoinnin kannalta.”

Suomessa rakennetaan vuosittain noin kahdeksan miljoonaa neliötä uutta kerrosalaa, josta noin 45 prosenttia on asuinrakennuksia. Vuotuinen uudisrakentamisen määrä on kuitenkin vain 1-1,5 prosenttia koko rakennuskannan määrästä.

Olemassa oleva rakennuskanta kuluttaa luonnollisesti suurimman osan energiasta, ja tuottaa näin 76 prosenttia päästöistä. Tämän vuoksi  erityisesti olemassa olevan rakennuskannan  energiatehokkuuden parantaminen on raportin mukaan tärkeää.

Luovaa tuhoa ja puskutraktoreita

Rakennusten pitkäikäisyyden vuoksi myös uudisrakentamisen päästöjen minimointikin on tärkeää, ja samanaikaisesti on tärkeää uudistaa olemassa olevaa rakennuskantaa kestävästi. Se tarkoittaa myös purkavaa täydennysrakentamista.

Rakennus voi olla sisäilmaongelmainen tai paikassa, jossa sille ei ole kysyntää.

”Tällöin oikea ratkaisu voi olla antaa tilaa uudelle. Luova tuho pitää nähdä mahdollisuutena uudistaa kaupunkirakennetta ja tehostaa maankäyttöä”, raportissa linjataan.

Rakennuksista parhaassa kunnossa ovat tuotantolaitokset (arvosana 8). Kaikkien muiden arvosana on 7,5. Esimerkiksi kerrostaloissa moitetta annetaan luonnonvalon vähenemiselle runkosyvyyden kasvun myötä.

Olemassa olevat rakennukset eivät aina sijaitse siellä, missä niitä eniten tarvitaan. Tämä ei ole pelkästään muuttotappiokuntien ongelma. Toimistotiloja on pääkaupunkiseudulla tyhjillään 12 prosenttia ja määrä voi etätyön yleistymisen myötä vielä kasvaa. Samaan aikaan alueella on valtava pula asunnoista. Siksi raportti kiirehtii nykyistä ketterämpää kaavoitusta, jolla toimistoja voitaisiin muuttaa asunnoiksi varsinkin Helsingissä.

Rakennetun ympäristön merkitys ja sen ylläpito on tärkeää myös kansantalouden kannalta. Sen kiinteästä pääomakannasta rakennusten osuus on 45 prosenttia. Kun siihen lisätään infrastruktuurin osuus, pääomakannan osuus nousee 83 prosenttiin.

Ilmastonmuutos ohjaa rakentamista

Varallisuudesta huolehtimisen rinnalla tärkeää on myös kestävän kehityksen ja kiertotalouden huomioiminen. Rakennuksien aiheuttamat päästöt ovat 30 prosenttia.

Maankäyttö- ja rakennuslakia uudistetaan nyt ennen kaikkea ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja osin siihen sopeutumiseksikin ja tämä näkyy kautta linjan myös Roti-raportissa. Sopeutumishaasteet koskevat niin tieverkostoa, vesihuoltoa kuin rakennuksiakin, sillä sääolojen vaihtelu kasvaa.

Rakentaminen kuluttaa enemmän raaka-aineita kuin mikään muu teollisuuden ala, noin 50 prosenttia raaka-aineista painoprosentteina mitattuna. Rakentamisessa ja purkamisessa syntyy jätteistä 40–50 prosenttia. Kiertotalouden merkitys rakennetussa ympäristössä kasvaa merkittävästi. Jo nyt betonia kierrätetään maanrakennusaineeksi. Mahdollisuudet ovat raportin mukaan suuria, esimerkiksi uudelleenkäytettävän betonielementin hiilijalanjälki on noin 5 prosenttia uuden elementin hiilijalanjäljestä.

Yhdyskuntatekniikan puolella isona haasteena ovat voimakkaasti kasvavat investointitarpeet erityisesti vesihuoltoverkostoon.

Muun infan osalta kiitettävässä kunnossa ovat sähköverkot (9) ja kaukolämpö- ja kaukojäähdytys. Jätehuolto ja kiertotalous saa arvosanaksi 8+ ja vesihuolto 7,5.

Muuntojoustavat rakennukset nähdään raportissa osana kestävää kehitystä. Parasta rakennuksen suojelua on se, että sille löytyy aina uutta käyttöä.

”Rakennusten joustavuus, laatu ja ylläpito ovat avainasemassa kestävyystavoitteiden saavuttamisessa”, Aalto-yliopiston professori Heidi Falkenbach sanoo raportissa.

Suunnittelu- ja arkkitehtuuri saa arvosanaksi 8 ja muotoilu ja taide 8-.

Koronapandemia merkitsi rakennusalalle vuosien mittaista digiloikkaa. Raportissa todetaan optimistisesti, että digiloikkaa seuraa laatuloikka.

Se ei onnistu ilman osaavia arkkitehteja ja insinöörejä ja alan huippuammattilaisia. Resurssien ohella on varmistettava alan kiinnostavuus opiskelijoiden silmissä. Siksi raportti ottaa kantaa myös väestön vanhenemisen mukanaan tuomaan kestävyysvajeeseen.

”Osaamisen varmistamiseksi tarvitaan lisää koulutus- ja työperäistä maahanmuuttoa ja kansainvälisten osaajien integrointia työelämään. Työvoimavaje on suuri; talonrakentamisessa 25 prosenttia ja kiinteistöalalla sekä infrarakentamisessa 40 prosenttia.”

Koulutuksessa opiskelijat saavat arvosanan 8+, koulutuksen sisältö 7+, mutta koulutuksen resurssit vain arvosanan 6-. Tutkimuksen hyödyntäminen on tyydyttävällä seiskan tasolla, mutta resurssit saavat vain arvosanan 5,5 ja rahoitus viimeisimmän hyväksytyn arvosanan 5.

Selvityksen ovat rahoittaneet maa- ja metsätalousministeriö, väylävirasto, ympäristöministeriö, Taiteen edistämiskeskus, Helsingin, Jyväskylän, Lahden, Lappeenrannan, Oulun, Tampereen, Turun ja Vantaan kaupungit sekä kiinteistö- ja rakennusalan järjestöt.

Hankkeen päävastuullisena toteuttajana toimii RIL.

Erikoistoimittajan kommentti: Roti voisi palata lähtökohtiinsa eli rakennusten ja infran kunnon faktapohjaiseen seuraamiseen

Rotin esikuvina ovat Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa infrastruktuurin tilan arviointiin kehitetyt järjestelmät. Tavoitteena vuonna 2007 oli tuottaa säännöllisesti tietoa suomalaisen rakennetun omaisuuden tilasta ja kehityssuunnista sekä nostaa esiin keskeisiä toimenpiteitä rakennetun omaisuuden tilan jatkuvaksi parantamiseksi.

Heti ensimmäisessä raportissa moitittiin Suomen liian vähäisiä investointeja vanhan rakennuskannan ylläpitoon, kiitettiin uusien rakennusten energiatalouden parantumista ja toivottiin elinkaariajatteluun siirtymistä päätöksenteossa. Korjausvelan kasvu oli huolena myös maaliikenneväylissä ja vesihuoltoverkostossa eikä tilanne ole siitä juuri muuttunut.

Järjestöt ottivat kantaa myös koulutukseen, mutta onneksi varovaisemmin kuin 1990-luvulla, jolloin RIL oli lopettamassa rakennusalan diplomi-insinöörikoulutusta Oulussa, RKL rakennusmestareita tuottanutta rakennusteknikkokoulutusta ja Safa rakennusarkkitehtikoulutusta.

Yleisenä huolena vuonna 2007 oli koulutuksen rahoituksen riittämättömyys. Raportissa toivottiin yritysten ja valtion aktiivista roolia yliopistojen perustutkimuksen turvaamisessa. Tuo sama toive esitettiin uusimmassakin raportissa, mikä kertoo tylysti näiden raporttien vaikuttavuudesta poliittiseen päätöksentekoon.

Ilmastonmuutos nousi isoksi keskustelunaiheeksi maailmalla ja Rakennuslehdessäkin vuonna 2006, mutta Rotissa se kuitattiin vuonna 2007 kahdella lauseella. Toisessa lauseessa huomautettiin, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat toimenpiteet tulee selvittää ja liittää osaksi omaisuuden hoitoa. Vesistörakenteista todettiin, että ilmastonmuutoksen seurauksena lisääntyvät äärimmäiset sääilmiöt aiheuttavat niille isoja haasteita.

Vuonna 2009 ilmastonmuutos mainittiin taas kaksi kertaa: se edellyttää joustavuutta ja se saattaa vaikuttaa vesistörakenteiden mitoitukseen. Ilmastonmuutoksen sopeutumisesta otettiin kuitenkin jo askel ilmastonmuutoksen torjuntaan kytkemällä se energiansäästöön ja sitä kautta hiilijalanjäljen pienentämiseen.

Vasta vuonna 2017 ilmastonmuutos alkoi olla keskeinen osa Roti-raportteja.

Finanssikriisivuonna 2009 Rotissa huomattiin, että uudisrakentaminen on lähes pysähtynyt. Kehotus, että on korkea aika kehittyä ja korjata, sopii tähänkin päivään.

Rakennusten sisäilmaongelmat nousivat vuosi vuodelta tärkeämmäksi aiheeksi. Vuonna 2013 Roti edellytti, että hallitusohjelmaan otettaisiin Hometalkoiden laajentaminen. Rakennuspolitiikkaan otettiin voimakkaasti kantaa vaatimalla rakennetun ympäristön ministeriön perustamista. Sitä ei ole näkynyt.

Olin yhdessä vuosituhannen vaihteen pääkirjoituksessa toivonut, että arkkitehtuuripoliittisen ohjelman rinnalle tehtäisiin myös kansallinen kansallinen rakennuspoliittinen ohjelma. Sellainen sitten tehtiinkin, ja Rotin kautta näiden rakennuspolittisten linjausten tekoa on jatkettu.

Vuonna 2015 Roti lobbasi Raklin ja Rakennusteollisuuden äänenpainoilla kaavoituksen nopeuttamisen puolesta: ”Turhia kuulemis- ja valituskäytäntöjä on suoraviivaistettava.”

Liikennepolitiikkaa vaadittiin tehtäväksi 15 vuoden mittakaavassa. Siihen jokainen istuva hallitus mielellään suostuisi, mutta ei välttämättä siltarumpuvuoroaan odottavat seuraajat.

Rotin harjoittamalla rakennuspolitiikalla ei ole ollut paljoakaan vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon. Aina ei ole syntynyt edes kunnon keskustelua, vaikka vuonna 2015  se määriteltiin yhdeksi Rotin keskeisistä tavoitteista. Syynä voi olla se, että kun otetaan kantaa kaikkeen mahdolliseen, mikään ei nouse muuta tärkeämpänä esiin. Vuonna 2017 raportissa alettiin ottamaan kantaa jopa arkkitehtuuriin, suunnitteluun, taiteeseen, muotoiluun ja digitaalisuuteen.

Niin tärkeitä kuin Rotin asiantuntijakeskustelut ja monet huomiot ovatkin, vaarana on, että Roti  on etääntynyt liian kauaksi perustehtävästään.  Mielipiteitä raportissa on paljon. Numerojakin on paljon, mutta ne ovat yleisistä lähteistä poimittuja, ei itse tuotettuja.

Voi hyvin miettiä, olisiko Rotin painoarvo ja vaikuttavuus parempi, jos se pystyisi tuottamaan aidosti uutta tietoa päätöksenteon tueksi nimensä ja alkuperäisen tavoitteensa mukaisesti rakennetun omaisuuden tilasta. Nyt se kilpailee huomiosta alan etujärjestöjen kanssa niiden kentällä.

Jos raporteissa olisi alusta saakka pitäydytty vahvemmin infrastruktuurin ja rakennusten kunnon seurannassa, meillä voisi olla nyt kattavat tiedot siitä, paljonko siltoja, teitä, vesilaitoksia, asuntoja, toimistoja ja kouluja on korjattu ja mitkä vaikutukset tällä on ollut korjausvelkaan. Tietoa olisi siitäkin paljonko meillä oli painorajoituksen alaisia tai kiireellisessä korjaustarpeessa olevia siltoja tai sisäilmaongelmaisia kouluja vuosituhannen alussa ja paljonko niitä on nyt. Nyt raporttia lukiessa näyttää siltä, että sitä valtavaa määrää työtä mitä korjauspuolella on jo tehty, ei ole millään tavalla mitattu. Mitattavuus on kuitenkin kaiken muutoksen perusta.

Jos  rakennuskannan tilan seurantaa halutaan syventää, olisi perustiedot saatava kuntoon. Korjausvelkaan esimerkiksi vaikuttaa suuresti kuinka iso osa muuttotappiokuntien rakennuksista aiotaan lopulta korjata. Isoissa kaupungeissa yksi ydinasioista on lisääntynyt into purkaa vanhoja lähiöitä ja ilmeisesti toimistojakin uusien asuntojen tieltä. Väylien puolelle väestön väheneminen merkitsee myös joidenkin vähäliikenteisten teiden tarpeellisuuden ja laatutason pohdintaa.

Kansainvälinen vertailutieto täydentäisi subjektiivista kouluarvosanaa ja antaisi mittaluokan ongelmien vakavuudesta. Mikä on esimerkiksi Suomen rakennusten korjausvelka suhteessa Italian tai muiden vanhojen kulttuurimaiden korjausvelkaan tai mikä on Suomen teiden ja siltojen kunto verrattuna muihin Pohjoismaihin?

Tietojen keruu on toki hankalaa, mikä nähtiin Terveet tilat 2028 -hankkeessa. Tarkoitus oli selvittää homeongelman yleisyys ja syyt eri maissa, mutta lopulta päädyttiin vertailemaan Suomea Ruotsiin.

Kun nämä perustiedot ovat kunnossa, voi Rotia sitten laajentaa esimerkiksi siihen, miten energiataloudelliset investoinnit ja jatkossa myös hiilineutraalisuuteen tähtäävät investoinnit etenevät rakennuskannassa.

Pysyvin vaikutus Rotilla on kiistatta ollut siihen, että käsite korjausvelka on yleistynyt eikä käsitettä tarvitse selittää poliitikoillekaan. Sillä tiellä olisi hyvä jatkaa.

Jos johonkin tänään pitäisi panostaa, niin siihen, että Suomi  muiden EU-maiden tavoin ottaisi korjausrakentamisen lisäämisen uuden elvytyspaketin keskiöön.  Nyt se tuntuu meillä jäävän vain öljykattiloiden purkamiseksi ja yleiseksi viherpesuksi, kun se voisi olla olemassa olevan rakennuskannan energiansäästö – ja päästöharppaus. Tässä olisi Rotilla ollut todellinen vaikuttamisen paikka.

Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa

3 vastausta artikkeliin “Roti-raportti kannustaa luovaan tuhoon tiivistyvissä kaupungeissa – korjausvelkaa voisi pienentää EU:n elvytysohjelmassa”

  1. Ilmastonmuutos se ohjaa kaikkialla ja eniten tyhmiä ihmisiä. Suomi on rakentamassa vihreää tulevaisuutta myös niillä paljon puhutuilla Euroopan myöntämillä lainamiljardeilla. Kysymys kuuluukin, onko katse kuinka pitkällä tulevaisuudessa? Mitä jos/kun 5 tai 10 vuoden päästä tulee seuraava pandemia tai muu vastaava taantumaan johtava katastrofi, johon räpsäytetään samanmoinen määrä velkamiljardeja jne. Ei nyt mikään erityinen ruudinkeksijä tarvitse olla kun tietää, että vihreä siirtymä on melko nopeasti katseltu, kun rakentaminen saattaa tulla muutenkin velkaantumisen myötä kortille. Voi pahimmassa tapauksessa jäädä vihreä leikki niin pahasti kesken, että rakentamisen sektorilla saatiin aikaan enemmän purkavia ja luontoa hetkellisesti enemmän saastuttavia, eli ilmastoa tuhoavia toimia ja vielä ylimääräisten kustannusten lisäksi. Rakennusalan olisi syytä ajatella ihan itsenäisesti ja järjellisesti, ilman poliittisia ääri-ilmiöitä, ovat ne nyt sitten kummasta päästä tahansa. Järjellinen hellyys on paljon antoisampaa kuin järjetön pumppaus.

  2. Sitaatti toimittajan tekstistä:

    ”Jos raporteissa olisi alusta saakka pitäydytty vahvemmin infrastruktuurin ja rakennusten kunnon seurannassa, meillä voisi olla nyt kattavat tiedot siitä, paljonko siltoja, teitä, vesilaitoksia, asuntoja, toimistoja ja kouluja on korjattu ja mitkä vaikutukset tällä on ollut korjausvelkaan. Tietoa olisi siitäkin paljonko meillä oli painorajoituksen alaisia tai kiireellisessä korjaustarpeessa olevia siltoja tai sisäilmaongelmaisia kouluja vuosituhannen alussa ja paljonko niitä on nyt. Nyt raporttia lukiessa näyttää siltä, että sitä valtavaa määrää työtä mitä korjauspuolella on jo tehty, ei ole millään tavalla mitattu. Mitattavuus on kuitenkin kaiken muutoksen perusta.”

    Erinomainen huomio. Toivottavasti Rotia kehitetään tuohon suuntaan. Nuo arvosanat ovat ilmeisesti mielipidetyyppisiä, eikä sitä ole raporteissa tavattu avata, että kuka minkäkin arvosanan viime kädessä päättää. Olisi lukijan kannalta kiva, jos arvosanojen perusteluissa viitattaisiin oikeasti johonkin faktapohjaisiin lähteisiin. Nyt perusteluista liian moni on epärelevantin kuuloisia itse asian kannalta. Vaikkapa kerros- ja rivitaloasuntojen kohdalla perusteluissa puhutaan kärkeen nostettuna asiana nyt luonnonvalon tulemisen ”osittaisesta” vähentymisestä sisään asuntoihin. Raportista ei selviä, mitä väliä sillä on vuonna 2021, paljonko luonnonvaloa tulee asuntoihin ottaen huomioon sen, että valaistustekniikka on ottanut huimia kehitysaskelia 2000-luvulla. Nyt osataan tuottaa sellaista epäsuoraan valaistukseen perustuvaa keinovalaistusta, jonka ihmiset kokevat miellyttäväksi, toisin kuin joitain vuosikymmeniä sitten. Lisäksi kerros- ja rivitalojen osalta raportissa todetaan, että korjausvaje on kasvanut, koska korjauksia on lykätty. Näin todetaan siitä huolimatta, että asuntoja remontoitiin vuonna 2020 historiallisen paljon. Ihmiset olivat kotona, ja oli aikaa sekä omatoimiperuskorjauksille että ostopalveluina teetetyille korjauksille. Rautakauppamyynti nousi vuonna 2020 ilmeisesti kaikkien aikojen ennätystasolle, kun asuntoihin tehtiin tasoparannusta. Omakotitalojen ja vapaa-ajanasuntojen arviossakaan ei mainita mitään siitä, että edellisen Rotin jälkeen menossa on ollut remontointibuumi. (Toimitilaremontteja laitettiin kai aka paljonkin jäihin vuoden 2020 aikana ihmisten siirryttyä etätöihin, ja sen tultua epäselväksi, millaisia toimitiloja mikäkin organisaatio jatkossa tarvitsee, mutta niiden kohdalla ei sanota remontteja lykätyn.)

    Tuotantorakennuksista Roti 2021:ssa todetaan:
    ”Tuotantorakennusten ympäristönäkökulmat on huomioitu hyvin. Osa rakennuksista on jopa energiaomavaraisia ja niissä on huomioitu hyvin ympäristöasiat. Toisaalta osassa rakennuksia ylläpito on erittäin heikkoa. Kahtiajako on selvä uusien toiminnallisten rakennusten ja rapistuvien teollisuuskiinteistöjen kesken.”.

    Energiaomavaraisia tuotantorakennuksia Suomessa lienee joku promille kaikista tuotantorakennuksista. Sellutehtaista osa on sellaisia. Teksti kuulostaa siltä kuin olisi kirjoitettu vain toisaalta – toisaalta -pohdintaa, kun faktatietoa todellisesta nykytilasta ja kehityksestä ei ole ollut tiedossa.

    Työvoimavajearvion Roti2021:ssa todetaan olevan 25 % talonrakentamisessa ja 40 % Kiinteistöalalla ja infrarakentamisessa. Ihmettelin ensin, että onko alalla tosiaan niin iso työvoimapula, mutta sitten huomasin, että luvuilla tarkoitetaan raportin mukaan nuorimman ikäluokan kokoa vanhimpaan verrattuna, eikä arviota työvoiman tulevasta tarpeesta. Nuorin ikäluokka työvoimatilastoissa on yleensä kai alle 24-vuotiaat ja sitä nuoremmat. Moni nuorimman ikäluokan tilastoon osuva on opiskelija, ja nuorimman ikäluokan kohdalla on myös esim. armeijassa olevia sekä perheen perustaneita. Vajearvio herättää kysymyksen, että ovatko tuollaisen indikaattorin kohdalla 25-40 prosentin lukemat isoja vai pieniä tuloksena vaikkapa verrattuna muihin toimialoihin, ja että haetaanko luvuilla huomiota, vai mikä tuollaisten lukujen esittämisen pointti on, joiden merkitystä on vaikea edes tulkita.

    Kriittisistä huomioista huolimatta minusta on hyvä, että Roti-raportteja tehdään. Raportteihin kaipaisi kuitenkin tosiaan lisää faktapohjaa esim. siitä, paljonko edellisen 2 vuoden aikana on korjauksia oikeasti tehty, ja että mikä rakennuskannan tila sillä ajanhetkellä faktapohjaisemmin arvioiden on.

    1. Ymmärrän kyllä senkin, että jos Rotin tekijöillä ei ole selvitysten tekemiseen rahoitusta, niin Roti-raportissa on vaikea uusia mitattuja lukujakaan esittää. Ongelmana on se, että uudisrakentamisesta poiketen korjausrakentamisesta on aika heikosti tilastotietoja saatavilla. Liikevaihtotietoja löytyy, mutta ei niinkään tietoa siitä, mitä lopulta on milloinkin mitenkin paljon korjattu, ja että mikä kuntotaso on korjausten jälkeen.

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat