Kokeile kuukausi maksutta

Kaisaniemen koulun välipohjista löytyi jopa kreosoottia – samanikäisiä ongelmakohteita paljon Helsingissä

1900-luvun alussa rakennettujen kivitalojen välipohjat tuottavat yllätyksiä korjaajille, sillä muottilaudat ja rakennusjätteet on jätetty usein paikalleen. Vesivuodot ovat sitten synnyttäneet taloihin piilevän homepommin.

Kaisaniemen ala-asteen välipohjalaattojen sisällä oli yllätyksiä kreosootista alkaen.

Vuonna 1920 valmistunut Kaisaniemen ala-aste ei kuulunut Helsingin kiireellisimpiin sisäilman laadun kohennusta tarvitsevien koulujen pitkässä listassa. Remontti käynnistyi rakennuksen talotekniikan uusimistarpeen johdosta.

Etukäteen tiedettiin, että tuon aikakauden talojen välipohjissa voi olla sisällä mitä tahansa muottilaudoista lähtien. Silti yllätys oli, kun rakenteita aukaistaessa välipohjista löytyi vanhoja kreosoottipitoisia muotinosia.

Kreosootti oli ikävä yllätys

Kreosootti eli kivihiilipiki on terveydelle vaarallista syöpää ja perimävaurioita aiheuttavien PAH-yhdisteiden takia. Kreosootin käyttö oli yleistä 1920-luvun ja sitä vanhemmissa rakennuksissa puunsuojauksessa ja kellareiden seiniin siveltynä ulkopuolisena vedeneristyksenä ja alapohjan kosteuseristyksenä.

Kaisaniemen koulussa kreosootti pakotti puhdistamaan ja desinfioimaan välipohjat perusteellisesti. Samalla kun välipohjia uusittiin, ne myös varustettiin käyttötarkoituksen mukaisin, muun muassa akustiikkaa parantavin rakenneosin.

”Oli jonkinasteinen yllätys löytää kreosoottia myös välipohjien betonirakenteista. Todennäköinen selitys on, että kyseisten kahden luokkahuoneen alapuolella on jossain vaiheessa ollut kylmää tilaa”, työmaan vastaava työnjohtaja Antti-Pekka Kortelainen kertoo.

Hän kertoo tottuneensa käytäntöön, jonka mukaan rakenteita on purettu, jos niistä on löydetty kosteusvaurioita.

Purkaa vai tiivistää?

1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä tehtyjen talojen välipohjissa voi olla monenlaisia orgaanisia aineita. Sota-aikana talot saattoivat kärsiä pommituksista, jolloin välipohjat kastuivat. Osa näistä vaurioista on voinut kuivua, mutta korjaustyö aiheuttaa niille uuden häiriön, jolloin homeet voivat aktivoitua.

Pahimmassa tapauksessa rakenteiden sisään on päässyt niin paljon ja niin pitkään vettä, että ainoaksi ratkaisuksi jää homehtuneen ja sisäilmaongelmaisen talon purkaminen, kuten tehdään Tampereella.

Ministeriöllä kokemusta molemmista

Joissakin kohteissa, kuten ympäristöministeriön edellisessä toimistotalossa Helsingin Kasarminkadulla, homeriski hoidettiin piiloon kapseloimalla eli tiivistämällä rakenteet.

Samanlaista ratkaisua ajateltiin myös ministeriölle remontoituihin uusiin tiloihin Aleksanterinkadulle. Sen välipohjien alalaatta oli valettu yhtäaikaisesti kantavien palkkien kanssa. Kotelotilaan oli jätetty muottilautoja ja muuta rakennusmateriaalia ja niiden päälle oli valettu betoninen ylälaatta.

Koska rakenteet osoittautuivat kuiviksi, lähdettiin suunnitelmissa siitä, että välipohjiin ei kosketa vaan lattiasta tehdään normaalia paremmin tiivistetty. Väliseinien purkutöiden aikana huomattiin kuitenkin, että välipohjat eivät ole tiiviit. Yhteen kerrokseen tehty koetiivistys paljasti, ettei se ollut riittävä. Lisää vuotokohtia olisi voinut syntyä talotekniikan tarvitsemien reikien vuoksi.

Tietäen ministeriön virkamiesten aiempi homehistoria päädyttiin siksi vuonna 2015 ratkaisuun, että välipohjat puretaan, puhdistetaan ja desinfioidaan. Tämä nosti remontin kokonaishintaa 10 prosenttia. Naapurissa Aleksi 9:ssä, Kluuvin talossa tehtiin vastaava korjaus.

Kosteus- ja hometalkoiden silloinen vetäjä Juhani Pirinen oli yksi purkamista suositelleista virkamiehistä ympäristöministeriössä.

”Työ olisi tullut edullisemmaksi, jos se olisi ollut suunniteltu heti eikä vasta korjaustöiden aikana”, kiinteistöjohtaja Teppo Salmikivi Helsingin yliopistolta selvittää.

Samanlaiseen ratkaisuun oli päädytty yliopiston kiinteistöissä Franzenian päiväkotikohteessa ja Sibeliusakatemian talon remontissa, mutta jälkimmäisessä akustiikkasyistä.

Monesti yliopistolle on Salmikiven mukaan riittänyt, että taloon tehdään normaalia parempi ja tiiviimpi lattia. Sellaiseen ratkaisuun päätyi vuosikymmenen alussa myös Seurakuntakeskus, kun se korjasi Bulevardilla sijaitsevan vuodelta 1915 peräisin olevan kiinteistönsä. Tosin kun taloon tuli vesivahinko, oli talossa vuokralaisena olleella Haahtelan toimistolla kuivattamisen kanssa kiire. Korjaustöiden projektinjohtajana siellä tiedettiin, mitä riskejä välipohjarakenteiden sisällä voi olla.

Ylilyöntiä vai homeriskien välttämistä?

Salmikivi pelkää, että hysterian pelosta saatetaan ajautua ylilyönteihinkin. Toisaalta jos ihmiset alkavat oireilla liian kevyeksi jääneen remontin jälkeen, se se vasta kalliiksi tuleekin. Mikä esimerkiksi on sellaisen rakennuksen markkina-arvo, jossa tiedetään välipohjan olevan täynnä mahdollisesti homeisia muottilautoja? Voiko jo keskustelu tästä johtaa Helsingin kantakaupungin hienojen rakennusten arvon alenemiseen?

Kapselointiratkaisukaan ei tule halvaksi, vaan maksaa puolet siitä, mitä purkaminen. Lisäksi kokemukset esimerkiksi Vantaan ja Helsingin koulujen tiivistyksistä ovat olleet varsin kirjavat ja epäonnistumisiakin on ollut.

”Pienempien korjausten tapauksessa tiivistäminen ja kapselointi on useimmiten riittävä toimenpide”, Kaisaniemen koulua remontoiva YIT:n Antti Pekka-Kortelainen sanoo.

Sisäilma-asiantuntija Kirsi Torikka-Jalkanen kertoo Helsingin kaupungin kohteissa noudatettavan linjaa, jonka mukaan puurakenteisten lattioiden täytteet pääosin puretaan peruskorjauksen yhteydessä, kun taas kivirakenteisten lattioiden tapauksessa kapselointi on tavallinen menetelmä.

Välipohjat purettiin ja desinfioitiin

Sibeliusakatemian talon tavoin myös Kaisaniemessä välipohjien remontoinnilla pystyttiin parantamaan samalla akustiikkaa. Musiikki- ja tanssiluokkatilojen äänieristystä on parannettu lisäämällä lattian kantavan rungon ja pinnan väliin erilliset tärinää vaimentavat sylomeerit sekä lisäämällä niiden kanssa kelluvan rakenteen muodostavien lattiakipsilevyjen määrän kahdesta kolmeen.

”Äänieristystä parantaa myös se, että välipohjien 40 senttimetriä syvät onkalot tulevat täytetyiksi sekä mineraalivillalla että sen yläpuolisella vaahtolasimurskeella”, Kortelainen kertoo.

Olennaisin muutos välipohjarakenteissa vanhaan nähden on kuitenkin se, että niiden sisältämä kreosootti tulee pääosin poistetuksi ja lopuilta osin kapseloiduksi epoksipinnoituksen avulla. Poistaminen tehtiin mekaanisesti timanttikuppihiontalaitteella. Noin sadan neliömetrin laajuisella alalla tehty, 2 –3 millimetrin syvyydelle ulotettu työ vei aikaa viikon.

Toisena sisäilman laatua varmistavana toimenpiteenä on välipohjan ontelotilan ja huonetilojen ilmayhteyden poistaminen liittymien tiivistyksen avulla kaikissa välipohjissa.

Rakenteiden kreosoottipitoisuus oli yksi lisätekijä sisäilman laatutavoitteiden saavuttamisen työnaikaisessa seurannassa, josta ulkopuolisena konsulttina on kohteessa vastannut IdeaStructura oy. Laajemmin ulkopuolisen konsultin tehtävät kohteessa liittyvät reaaliaikaiseen pölyn- ja kosteudenhallintaan. Edellä mainitut kreosootin poistotyöt tehtiin alipaineistetussa, osastoidussa tilassa.

Säästävää korjaamista ja aitoja kattotiiliä

Kaisaniemen ala-asteen koulu on Helsingin toiseksi vanhin opetuskäyttöä yhä palveleva. Näistä lähtökohdista peruskorjauksen tekotapa on mahdollisimman paljon vanhaa säästävä, vaikka kyseessä ei olekaan suojelukohde.

Esimerkiksi katto uusitaan alkuperäistä vastaavalla savitiilikatteella. Suomesta ei löytynyt sopivia tuotteita eikä tekijöitä, vaan tiilet oli hankittava Keski-Euroopasta Wienerbergiltä ja muurarit Virosta.

Kirjoittajat:  Vesa Tompuri ja Seppo Mölsä

Lisää välipohjaongelmasta on  TEM:n 200-vuotiaan talon  sisäilmaremonttia käsittelevässä jutussa ja Tampereen asuinkerrostaloa käsittelevässä jutussa, jossa kerrotaan miksi päädyttin purkupäätökseen. Sitä kommentoivat muun muassa rakennusfysiikan professori Juha Vinha ja Kosteus- ja hometalkoiden entinen vetäjä Juhani Pirinen.

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa

2 vastausta artikkeliin “Kaisaniemen koulun välipohjista löytyi jopa kreosoottia – samanikäisiä ongelmakohteita paljon Helsingissä”

  1. Ehkä on vaan liian vaikeaa rakentaa kestäviä ratkaisuja kautta vuosikymmenten. Rakentamisen määräysten ja ’valvonnan’ merkittävä lisääntyminen ei ainakaan ole ratkaisu tähän iäisyyskysymykseen.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat