Listasimme vuoden mielenkiintoisimmat jutut Kokkilan tilityksestä alkaen – katso kuka pomo tienaa 88 kertaa enemmän kuin alaisensa tai kuka professori työskentelee kesäisin asfalttihommissa

Vuoden henkilöitä olivat SRV:n kriisistä järkyttynyt Ilpo Kokkila, modernille arkkitehtuurille naureskellut Kari K. Kuosma, rakentajille synninpäästön antanut ”sisäilmaprofessori” Kari Reijula sekä aina ajankohtainen Marcus Vitruvius. Puheenaiheita olivat koronan lisäksi muun muassa ikkunaton makuuhuone, tornitalojen tulevaisuus ja vuokra-asuntobuumin vinoumat. Tarjoamme lukijoille joululahjaksi yli 40 parasta juttuamme vapaasti luettavaksi.

Asunnot ovat puristettu niin pieniksi, ettei niihin mahdu kuin invaympyrä. Onneksi on keksitty lasitetut parvekkeet. Kuva Kari Kuosma.

Vuosi 2020 tullaan muistamaan vielä pitkään kauheana koronavuonna. Koronan vaikutuksista teimmekin ihan oman vuosikatsauksen.

Korona vei Suomen poikkeustilaan vuonna 2020 – rakentajat selvisivät shokista parhaiten

Vuoteen mahtui kuitenkin paljon muutakin kuin koronan tuomia terveys- ja sopeutushuolia ja etätyötä.

Viime vuoden loppu yllätti rakentajat positiivisesti ja hyvä vauhti jatkui myös alkuvuonna. Tämä näkyi myös johtajien tienesteissä, joita taloustoimittaja Hannu Lättilä on ahkerasti seurannut.

Helsingin pörssin yhtiöissä toimitusjohtaja tienaa keskimäärin noin yhdeksän työntekijän edestä, mutta Koneen Henrik Ehrnoorthin kerroin oli viime vuonna 83 ja Caverionin Ari Lehtorannalla 55. YIT:n Kari Kauniskankaan johtajakerroin oli yli 20 eli Caverion koetaan tänään tuon verran arvokkaammaksi paikaksi kuin sen aikoinaan kokoon kasannut YIT.

Kojamon Jani Nieminen oli rakennusalan johtajista seuraavana kertoimella 18, eli muodonmuutos työntekijöille kohtuuhintaisia asuntoja tekevästä yleishyödyllisestä VVO:sta voittoja hamuavaksi pörssiyhtiöksi on ollut palkitsevaa sekä verovapaista osinkotuloista nauttivalle ay-liikkeelle että myös toimitusjohtajalle.

Näin toimitusjohtajien ansiot suhteutuvat työntekijöiden palkkoihin – Koneen Henrik Ehrnrooth tienaa kolmessa päivässä yhtiönsä työntekijän vuosipalkan

 

Asuntorahastossa virkamiehet eivät ole enää aikoihin päivitelleet asumisen kalleutta vaan sitä, kuinka näppärästi valtion tuella rakennettu yleishyödyllinen eli voittoa tavoittamaton toiminta on  Venäjän malliin yksityistetty vaalitukea nauttineiden poliitikoiden katsellessa touhua sormiensa välitse.

Vasta viimeisimmän eli Nuorisosäätiön kohdalla valvoja vasta heräsi sen jälkeen kun tämä kahden nykyisen ministerin entinen lypsylehmä siirtyi vielä ahneempien keskustapoliitikoiden käsiin.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (Ara) valvontapäällikkö Sami Turunen vastaa tiiminsä kanssa siitä, että lakeja ja säännöksiä noudatettaisiin jatkossa mahdollisimman tarkasti.

”Lainvastaista ja tarkoituksellista” – Kun epäillään laittomuuksia, erikoismies ryhtyy töihin

 

Kokkilat jäivät vähemmistöön yhtiössään

Yksi suuri yrittäjätarina on päättymässä Ilpo Kokkilan vetäytymisen myötä. Hänen uralleen oli alusta saakka tunnusomaista rohkea riskinotto. Ensimmäinen sellainen oli, kun hän jätti Perusyhtymän  vientijohtajan paikan ja teki kilpailevan tarjouksen perustamansa Suomen Rakennusvienti SRV:n nimissä Rakveren lihanjalostuskombinaatista Virossa.

Vuonna 1987 Ilpo Kokkila joutui suurten konsernien vihanpidon kohteeksi. Hän vastasi mediassa haastamalla suurten toimintatavan.

Menestyksekäs riskinotto oli myös Kampin kauppakeskuksen rakentaminen, vaikka entinen työnantaja yritti asettaa kapuloita rattaisiin. Menestys teki Kokkilasta liiankin itsevarmaksi. Paluu Venäjälle rakentamaan Pietariin ja Moskovaan kauppakeskuksia osoittautui uhkapeliksi, jota korona pahensi. Viimeinen niitti oli Redin kauppakeskuksen rakentaminen Helsingin Kalasatamaan. Pääkaupunkiseudun kasvua vastustaneen keskustapoliitikon valitus lykkäsi rakentamisen aloitusta kaksi vuonna ja veti hankkeen niin raskaasti tappiolliseksi, että velkojat ottivat SRV:n järjesteltäväkseen vuonna 2019. Tehdyissä omistusjärjestelyissä velkojat ottivat vetovastuun Redistä, ja SRV:ssä ja Kokkiloiden omistusosuus laski 53:sta 43 prosenttiin.

Kokkila kertoi tuntemuksistaan toimittaja Mikko Kortelaiselle, jonka kanssa hänellä on ollut pitkä ja vaiherikas lehdistösuhde.

”Tämä on ollut valtava koettelemus”, SRV:n hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kokkila kuvailee tuntojaan perustamansa yhtiön talousvaikeuksista

Jo ennen Kokkilaa ”punaisten vuorineuvosten” vientikartellin rikkoi Bertel Ekengren. Hän sai maksaa siitä kuitenkin sen verran kovan hinnan, että ei lähtenyt mukaan Kokkilan kaveriksi Rakvereä tarjoamaan. Ekengrenien EKE on palannut taas suurten rakennusliikkeiden joukkoon ja muutama vuosi sitten se teki onnistuneen paluun Venäjälle Pietarin asuntomarkkinoille. Toimitusjohtajakseen yhtiö sai tänä vuonna Jaakko Taivalkosken, jonka isän Raimon monet seniorit muistavat Partekin betonielementtiteollisuuden  kansainvälistäjänä juuri ennen 1990-luvun lamaa.

Rakennusyrittäjä Bertel Ekengren oli idänkaupassa ensimmäinen punaisten vuorineuvosten kartellin murtaja

Kesät asfalttimiehenä Suomessa, talvet professorina Aasiassa

Keväällä Lemminkäisen entinen tiedotusjohtaja, syksyllä kuollut Matti Aalto otti yhteyttä ja ehdotti haastateltavaksi todella mielenkiintoista Tuomo Rautakiveä, joka oli lähtenyt asfalttijyrän kuljettajaksi jo teinipoikana. Monen muun asfalttimiehen tavoin Rautakivi vietti talvet Thaimaassa. Vapaa-ajanongelmia hänellä ei siellä ollut, sillä hän luki itsensä ensin maisteriksi ja sitten tohtoriksi paikallisessa yliopistossa. Ura jatkui Asean-maiden talouden yliopistolehtorina, mutta kesäisin hän palasi yhä Suomeen asfalttitöihin. Hän kertoi saavansa asfalttitöistä virtaa tutkijantyöhönsä.

Tuomo Rautakivi sanoo, että Lemminkäinen teki ison virheen luopuessaan ikonisesta Pikipoika-logosta. Peab palautti sen käyttöön kunnioituksesta suomalaista asfalttialan osaamista kohtaan.

Tämän syksyn asfalttitöiden jälkeen hänellä oli suunnitelmissa muuttaa Kambodzaan, jonne hänet oli kutsuttu taloustieteiden professoriksi opettamaan Asean-maiden taloutta. Lemminkäisellä hän kertoi viihtyneensä hyvin vuoden 2009 yrityskulttuurimuutosvaihetta lukuun ottamatta.

Professori jyrää kesäisin asfalttia Suomessa – talvet hän opettaa Kaakkois-Aasiassa liiketoimintaa

 

Hetemäki ja Virtanen ovat tottuneet tukistamaan rakentajia

Valtion korkeimmat virkamiehet ovat aina olleet aktiivisia rakennusalan seuraajia ja kritisoijiakin. Alan kansantaloudellinen merkitys on niin iso, että siitä on välillä pitänyt olla huolissaan ja välillä iloinen sen roolista kasvun veturina.

Valtiovarainministeriön kansliapäälliköstä työelämäprofessoriksi siirtynyt Martti Hetemäki antoi syksyllä Mikko Kortelaiselle haastattelun, jossa hän hämmästeli ikuisuuskysymystä eli asuntorakentamisen kalleutta. Mitä enemmän tukea on annettu, sitä enemmän se on valunut hintoihin.

Martti Hetemäki tylyttää asuntomarkkinoita: Miljardien tuki, silti asuminen on kallista ja syntyy tukiloukkuja

 

Kauppa- ja teollisuusministeriön entinen kansliapäällikkö Erkki Virtanen selvitti 2010-luvulla valtion rahoittamien infrahankkeiden valtavia budjettiylityksiä. Tänä vuonna aihetta kritiikkiin aiheutti olympiastadionin perusparannuksen valtavat kustannusylitykset. Virtanen ei ymmärrä miksi isot ja vaativat hankkeet myydään kerta toisensa jälkeen poliitikoille aivan toisella hintasolla mihin lopulta päädytään.

”Ilman rahankäytön valvontaa rakennetaan marmorista, kullasta ja kristallista” – ex-kansliapäällikkö Erkki Virtanen arvostelee stadionin huimaa hintaa

Rakennuslehdessä professori Yrjänä Haahtela esitti marraskuussa ratkaisuksi simulaatiomalliaan, jonka avulla hinta arvioitaisiin tietokoneen äärellä hyvissä ajoin etukäteen virtuaalirakennuksen suunnittelusta ja rakentamisesta saatujen tietojen pohjalta. Hänen mielestään se sopisi hyvin myös allianssihankkeiden tavoitehinnan määrittämiseen, koska nyt hankkeissa on usein niin sanotusti pukki kaalimaan vartijana.

Haahtelan mallintaman virtuaalitalon avulla voi simuloida sekä suunnittelun että rakentamisen – kustannukset näkyvät välittömästi ja niitä voi lähteä ohjaamaan

 

/

Kaupungit tiivistyvät ja kasvavat korkeutta

Pyhä siluetti oli pitkään arkkitehtien vaalima ihanne, jolla tyrmättiin kirkontorneja korkeampi rakentaminen ja Helsingin täydennysrakentaminen ylöspäin. Jopa keskusaseman ympäristössä rakennusten harjakorkeudeksi asetettiin Postitalon katto, vaikka se olisi ollut mitä luonnollisin paikka korkealle rakentamiselle.

Tänään tuokin ismi on alkanut murentua. Nyt rakennusliikkeet ja vihreät ovat löytäneet Helsingissä toisensa ja vannovat ilmastonmuutoksen torjunnan hengessä tiivistämisen nimeen. Utopiana on vihreä kupla, jonka sisällä matkat taittuvat 15 minuutissa kävellen tai polkupyörällä. Aika näyttää kuinka kestävä tämä uusi ekologisuuden määritelmä on kaupunkikuvan kannalta. Haasteita ainakin riittää eikä vähäisin niistä ole se kuinka kaupunkia tiivistetään ylöspäin ilman, että samalla luodaan varjoisia tuulitunneleita.

Torneista on tullut olennainen osa moderniksi miellettyä kaupunkikuvaa. Espoo korosti Keilaniemen toimistokeskittymällä olevansa aito metropoli jonne kelpaisi jatkaa metroa. Helsinki vastasi kilpailuun sallimalla korkeat tornit Kalasatamaan ja Pasilaan.

”Aikanaan kun kirkontornit nousivat kaupunkikuvasta, kirkolla oli valta-asema. Tällä hetkellä se on liike-elämällä, markkinataloudella. Siinä näkyy taloudellinen ajattelu, joka leimaa meidän aikaamme”, professori Pirjo Sanaksenaho sanoi Hannu Lättilän haastattelussa.

Tornit muokkaavat kaupunkikuvaa – ”Grynderi ei halua pinta-alan vähenevän yläkerroksissa, vaikka ylöspäin suippeneva torni näyttäisi kaupunkikuvassa hyvältä”

 

Tornien rakentaminen on tavattoman kallista ja asunnot niissä vain harvojen ulottuvilla. Suunnittelualaa seuraava toimittaja Taru Taipale epäili nousevatko Trigonin tornit ollenkaan Pasilaan koronan takia vaikeuksiin joutuneen kauppakeskus Triplan naapuriin.  YIT:llä on ollut kova into vähentää tornien hoikkuutta ja saada sitä kautta hankkeista taloudellisempia. Helsingi puolestaan on halunnut vaalia kaupunkikuvaa, mihin korkeat, paksut möhkäleet sopivat huonosti.

Trigoni voitti Helsingin kaupungin järjestämän kilpailun vuonna 2018. Kuva: Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki

Helsingissä ei toisin kuin Oulussa edes pyritä kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon. Siihen pyrkinyt hitas-järjestelmäkin päätettiin lopettaa.

Paljon kiitelty niin sanottu Oulun malli oli romuttua viime hallituskaudella, kun oikeusministeri Antti Häkkänen yhdessä kempeleläisen pääministeri Juha Sipilän kanssa lähti sitä romuttamaan lakiesityksellä, joka olisi antanut kaavoituksen tuoman maan ansiottoman arvonnousun maanomistajalle. Ouluun liitettyjen keskustavaltaisten kuntien isännille laki olisi ollut lottovoitto, sillä se olisi estänyt kaupunkia ostamasta heidän maitaan raakamaan hinnalla. Esitys kaatui muun muassa Kuntaliiton ja ympäristöministeriön vastustukseen.

Taru Taipale kävi Oulussa katsomassa mitä Oulun mallillenyt kuuluu ja miten se on pitänyt asuntojen hinnat kohtuullisina ja rakentajatkin tyytyväisinä.

Oulussa tarjonta vastaa kysyntää – Vanhat asunnot eivät ole kallistuneet 10 vuoteen

 

Asuntorakentamisessa kaikki keinot tuntuvat olevan sallittuja kustannusten viilaamisessa. Helsingin Kalasatamaan rakennetaan asuinkerrostaloa, jossa on myynnissä kaksioita, joiden makuuhuoneessa ei ole ikkunaa vaan pelkkä aukko ikkunalliseen huoneeseen. Määräyksissä oli annettu mahdollisuus erottaa syvästä olohuoneesta työtilan, jonne ei tule luonnonvaloa. YIT keksi 25 vuotta myöhemmin, että määräys sisältää porsaanreiän ikkunattoman makuuhuoneen rakentamiseen. Sikamaiseksi sumutukseksi se muuttui, kun asuntoa myytiin kaksiona.

Arkkitehtien nettisivustolla asiasta käytiin kiivasta sisäistä keskustelua, kunnes arkkitehtuurikriitikko Tarja Nurmi ja Taru Taipale nostivat aiheen laajempaan julkisuuteen. Seuraavaksi keskustelua voisi käydä myös siitä, miksi määräykset mahdollistavat meillä ikkunattoman kylpyhuoneen rakentamisen.

Onko se vaatehuone? YIT rakentaa ikkunattomia makuuhuoneita Kalasatamaan

 

Suomalainen arkkitehtuuri on elänyt uutta tulemistaan, kun kansakunnan vaurastuminen on näkynyt varsinkin julkisessa rakentamisessa. Asuntorakentamisessa vaatimustason nousu näkyy parin prosentin verran kustannuksissa joka vuosi.

Kuuluisissa arkkitehtipariskunnissa mies on totuttu näkemään varsinaisena sankariarkkitehtina. Selina Anttinen ja Vesa Oiva eivät sovi tähän muottiin. He ovat niittäneet yhdessä voittoja yleisissä arkkitehtuurikilpailuissa. Helsingin yliopiston Kaisa-talon kilpailuun he pääsivät mukaan arvalla, ja voittivat sitten koko kilpailun. Tänään he nauttivat siitä asemasta, että heidät kutsutaan mukaan tärkeimpiin kutsukilpailuihin. Huipputoimistolla riitti rohkeus myös tuon keskustelua herättäneen ikkunattoman makuuhuoneen suunnitteluun.

Arpaonni arkkitehtuurikilpailussa käynnisti tuntemattoman arkkitehtiparin komean uran – Nyt kiinnostaa kansainväliset kilpailut

 

Sijoittajat vetivät keskisuuret asuntorakentajat kasvuun

Kovan rahan kerrostalotuotanto pysyi  vielä 2000-luvun alussa suurten rakennuskonsernien bisneksenä, koska hyvin pitkään sen edellytyksenä oli hyvät pankkisuhteet rahoituksen ja tonttien saamiseksi. Tonttirahastot ja suuret taloyhtiölainat muuttivat 2010-luvulla pelikentän samalla kun sijoitusyhtiöt alkoivat hamuta uusia omistusasuntoja itselleen vuokra-asunnoiksi.

Vuokra-asuntokysynnän kasvun takeena on ollut avokätinen asumistukipolitiikkamme, joka on taannut varattomallekin muuttajalle asunnon Suomen kalleimmasta kaupungista. Valtion asumis- ja toimeentulotukijärjestelmä maksaa 7,5 miljardin euron asuntovuokrista kolmanneksen.

”Voi karrikoiden sanoa, että entisestä keskiluokkaisesta omistusasumisesta on siirrytty suurelta osin valtion tukemaan vuokra-asumiseen”,  kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara sanoi 18.12. Suomen Kuvalehdessä. Ero entiseen vuokra-asumiseen on se, että ennen vuokranantajat olivat yleishyödyllisiä, voittoja tavoittelemattomia, mutta kustannustietoisia rakennuttajia, nyt ahneita, mutta laiskoja sijoittajia, jotka ostavat sitä tuotantoa joka on tarjolla. Hinnalla ei ole enää niin väliä.

Raju muutos: Vain murto-osa uusista asunnoista päätyy tavallisiksi omistusasunnoiksi

 

Suomessa on perinteisesti asuttu Keski-Eurooppaa  yleisemmin omistusasunnossa, ja suurena huolena on olllut pula vuokra-asunnoista. Tältä osin tilanne on keikahtanut nurinniskoin ainakin kasvukeskuksissa.  Jo yli kaksi kolmasosaa uusista kerrostaloasunnoista menee vuokratuotantoon.  Gryndereiden asuntotuotannosta reilusti  yli puolet on varattu suurille sijoittajille ja niistäkin asunnoista, jotka menevät kuluttajille, ehkä noin puolet menee sijoitusasunnoiksi. Monillä gryndereillä on jopa vakio-ostajia, jotka saavat ostaa parhaat päältä ennen kuin tuulipukukansa päästetään ostoksille. Helpoiten vuokrattavia ovat pienet asunnot, joten ne ovat varattu ensimmäisenä pois omaa asuntoa haluavilta. Kaiken lisäksi verottaja hellii sijoittajaa aivan toisin kuin oman asunnon ostajaa. Isoimpana riskinä sijoittajalle on, että markkina on alkanut täyttyä tarjonnasta, kun airbnb-asuntojakin on jouduttu koronan aiheuttaman turistipulan vuoksi siirtämään pidempiaikaiseen vuokraukseen.

Oman asunnon ostajalle on voinut tulla yllätyksenä viimeistään talkoopäivänä se, että lähes kaikki muut asukkaat ovatkin vuokralaisia ja osa jopa hyvin lyhyillä vuokrasopimuksilla.

Parhaiten asuntomarkkinoilla tapahtuneisiin muutoksiiin reagoivat keskisuuret rakennusliikkeet. Viimeiset viisi vuotta on ollut niiden kasvun aikaan. Niiden markkinaosuus vapaarahoitteisesta asuntotuotannosta oli vuonna 2013 vain neljä prosenttia, mutta viime vuonna jo lähes neljännes. Tonttirahastojen ansiosta niiden rahaa ei enää sitoutunut kalliisiin tonttiostoihin, joten ne saattoivat keskittyä itse rakentamiseen. Lehto kasvoi ottamalla koko rakentamisketjun haltuunsa ja T2H viemällä bulkkituotannon tehokkuuden äärimmilleen.

Uudet grynderit ovat vallanneet omistusasuntojen markkinoita – ”Kilpailu on kovaa, katteet pieniä ja riskit suuria”

 

Suositut tonttirahastot voivat kuitenkin tuoda ikäviä yllätyksiä asuntojen ostajille, kuten Mikko Kortelainen on useasti kirjoittanut. Ostajat ovat tottuneet siihen, että kaupunki on luotettava tontin vuokraaja. Samaa ei voi sanoa tonttibisnekseen tulleista sijoittajista, jotka myyvät tontteja ja niiden vuokrasopimuksia eteenpäin ja samalla vuokra nousee.

Asuntokauppaa hämmentävä menettely lisääntynyt rajusti – Espoossa lähes joka toinen uusi asunto on jo tonttirahaston tontilla

 

Vuokratonttien lisäksi asuntokauppaa ovat hämärtäneet isot taloyhtiölainat, jotka ovat näennäisesti tehneet uuden asunnon ostosta vanhan asunnon kauppaa edullisemman.

Sijoittajien omistusosuuden kasvu asunto-osakeyhtiöissä on kasvattanut taloyhtiölainojen riskejä, mikä on tehnyt pankit nyt varovaisiksi gryndituotannon rahoitusta kohtaan.

Pankkien kiristynyt linja uhkaa gryndituotantoa etelää myöten – ”Rovaniemelle tai Hämeenlinnaan on erittäin vaikea saada lainaa”

 

Rakentamisbuumin yksi seuraus on ollut se, että yhä halvempaa työvoimaa on haettu yhä kauempaa. EU:n rajat eivät ole enää  pitkään aikaa riittäneet.

”Varsinkaan pääkaupunkiseudulla kenenkään perse ei enää kestä tehdä töitä omilla suomalaisilla miehillä. Se ei onnistu enää edes asuinkerrostalotyömailla”, kertoi Rakennuslehdelle yhden ison rakennusliikkeen päällikkötason henkilö.

Viron kautta Suomeen on tullut tuhansia ukrainalaisia. Heidät on lähetetty Virosta Suomeen, mutta he eivät ole virolaisen yrityksen vakituisia työntekijöitä. He ovat siten maassa luvatta ilman työnteko-oikeutta.

Laittomasti työskenteleviä ukrainalaisia kierrätetään Suomeen Viron kautta

 

Moni rakennusliike törmäsi koronan tuomaan epävarmuuden aikaan kesken kovimman nousubuumin. YIT:llä oli onnea, sillä se sai kassaansa vahvistusta myymällä jo edellisenä vuonna Lemminkäisen mukana tulleen päällystysliiketoiminnan ruotsalaiselle Peabille. Öljyn hinnan lasku lisäsi päällystystöiden määrää, joten kauppa oli edullinen molemmille.

Peab nousi yhdessä yössä ykköseksi päällystyksessä – ”Asfaltin halvempi hinta hyödyttää asiakkaita, meidän kannattavuutemme ei parane”

Rakentajat rakastavat tekniikkaa ja hyviä ideoita

Tekniikka ja ihmiset jäävät rakentamisen uutisoinnissa usein talouden ja suurten projektien varjoon.

Toimittaja Johanna Aatsalo on taitava löytämään mielenkiintoisia innovaatiota. Turun seudun puhdistamon rakennuttama uusi jäteveden poistoputki toteutettiin Suomessa uudella tunnelointimenetelmällä, tunkkaustekniikalla, jossa maa aukaistiin vain putken aloitus- ja lopetuskaivannoissa.

Irlantilaisurakoitsija teki tunkkauskoneesta ”sukellusveneen” – Turun erikoinen tunkkausurakka onnistui

 

Mielenkiintoinen oli myös idea toteuttaa Martti Ahtisaaren rauhanneuvotteluihin kehitettyä digitaalista tekniikkaa rakennusalan sovun hierontaan. Työkalujen ideana on parantaa ja helpottaa päätöksentekoa erilaisissa hankkeissa, joissa on paljon osapuolia ja osallistujien taustoista johtuen hyvinkin erilaisia, jopa ristiriitaisia tavoitteita.

Rauhanneuvotteluista löytyi keino edistää yhteistyötä rakennusalalla

 

Rakennusalalla on jo pitkään vallinnut krooninen työnjohtaja- ja suunnittelijapula. Erityisen vaikea suunnittelijoita on ollut saada talotekniikka-alalle. Siksi Granlund otti huumorin ja somen avuksi ja teki nuorille suunnatun videon, jossa datakeskuksen suunnittelusta tehtiin lähes mystistä salatiedettä, joka vie mukanaan. Moni muukin suunnittelutoimisto on huomannut somen tärkeyden nuorten mielenkiinnon herättämisessä.

Nuoria insinöörejä houkutellaan töihin uusin rekrytointikeinoin

Rakennusliikkeissä on huomattu, että nuoria ei kiinnosta työnantajat, joissa on vallalla hierarkkinen, armeijamainen johtamiskulttuuri. He haluavat kannustaa, innostavaa ja valmentavaa johtamista eli itsenäisyyttä, mutta samalla myös esimiesten tukea ja sparrausta päätöksenteolleen, sanovat väitöskirjojaan aiheesta tekevät Ville Teräväinen YIT:stä ja Joonas Lehtovaara Firasta.

Komentotalouteen ovat kyllästyneitä myös aliurakoitsijat, nuo rakentamisen todelliset käytännön osaajat. He haluaisivat päästä tuomaan osaamistaan hankkeisiin jo paljon nykyistä aikaisemmassa vaiheessa. Trendikkään tahtituotannon ja allianssiurakoiden myötä tuo tarve on havaittu isoissa rakennusliikkeissäkin. Supecellin työmaalla tilaajan projektipäällikkö Janne Saarinen toi työmaalle työntekijöitä arvostavan ja kuuntelevan lähestymistavan, mistä olisi opiksi otettavaa koko rakennusalalle.

Nuoret rakennusinsinöörit haluavat pois armeijamaisesta johtamisesta, tilalle toivotaan kannustusta, innovatiivisuutta ja me-henkeä

Hienoja hankkeita varsinkin korjausrakentamisessa

Kuluvana vuonna valmistui tai on vielä rakenteilla monta hienoa rakennusta. Päähuomion veivät kuitenkin korjauskohteet. Käärmetalon korjaus Helsingin Käpylässä on hieno esimerkki siitä, että ”tavallinen” asuntorakentaminenkin on suojelemisen arvoista. Toimittaja Merja Mannila kävi tutustumassa monta vuotta jatkuneeseen korjaushankkeeseen syksyllä.

Käärmetalo kirii maaliin etuajassa ja budjettikin on pitänyt

Samalla tavalla arkista rakentamista edustaa Otaniemen ostoskeskus, vaikka se onkin Alvar Aallon suunnittelema. Modernin ilmanvaihtotekniikan tuominen mataliin huonetiloihin on ollut korjaustöiden isoin haaste.

Suojeltu Aallon harvinaisuus on pähkinä purtavaksi suunnittelijoille 

Rakennuslehden Vuoden Työmaa -kilpailussa oli mukana kolme hienoa korjauskohdetta. Engelin merkkitöiden Merikasarmin ja Helsingin yliopiston päärakennuksen korjaukset osoittavat, että Suomella on halua vaalia kansallisaarteitaan.

Olympiastadionin uutta katosta kannattelee millintarkasti asennettu teräsrakenne. Kunkin katoksen teräsrakenteita kannattelevien pilareiden alle asennettiin teräsrakenteiset rakennelaakerit, jotka on pultattu vanhojen betonirakenteiden päälle. Kuva Liisa Takala.

Vuoden korjaustyömaana pari vuotta sitten palkitun Olympiastadion korjaustöiden kustannuksista käytiin kiivasta keskustelua, mutta lopputulos mykistää kriitikotkin, kertoo urheilutoimittajataustainen Johanna Aatsalo.

 

Olympiastadion on rakentajien ja insinöörien taidonnäyte – ”Onnistuimme prosessin läpiviennissä hyvin”

 

Sisäilmakeskustelu kääntyi rakentajien syyttelystä uusille raiteille

Sisäilma-asiat ovat puhuttaneet rakennusalaa jo reilut 30 vuotta. Viime vuosina on huomattu ongelma monimutkaisuus. Merkittävimmät sisäilmatutkimukset valtiolle näinä vuosikymmeninä tehnyt lääketieteen professori Kari Reijula totesi Senaatin sisäilmakeskustelussa, että ylilyöntejä on tapahtunut ja rakentajia on syyllistetty aiheetta. Monesti sisäilmaoireiden syyt löytyvät muusta kuin itse rakennuksesta. Lausunto aiheutti luonnollisesti myrskyn sosiaalisessa mediassa.

Jos vielä 16. koulu aiheuttaa opettajalle oireita, ei ehkä kannata rynnätä tutkimaan sen mikrobeja, sanoo professori Kari Reijula

 

Sisäilma-ammattilaisia kuitenkin tarvitaan edelleen kipeästi. Monipuolinen osaaminen varmistaa sen, että ei tehdä yli- tai alikorjauksia. Merja Mannila kävi jututtamassa muutamia ammattilaisia heidän näkemyksistään siitä, miten sisäilmaongelmia ratkaistaan ja mitä asioita kannattaisi ensin tutkia.

Sisäilman ammattilaisen sana painaa puntarissa

Puuta suositaan ilmastonmuutoksen varjolla

Ilmastonmuutoshuoli jäi tänä vuonna lähes täysin koronan varjoon. Siitä ei voi syyttää kuitenkaan yritysten aktiivisuuden puutetta; enää ei voi puhua yritysten heräämisestä vaan toimenpiteet alkavat olla jo varsin konkreettisia.

Meteorologi Kerttu Kotakorpi muistutti Rakennuslehdessä, että ilmastonmuutos etenee ja pitkä luminen talvi on yhä suurempi harvinaisuus Etelä-Suomessa.

Tämä talvi oli meille järkytys, Kerttu Kotakorpi kuvailee Suomen ilmaston rajua muuttumista

Ilmastonmuutos on vakava huoli, mutta samalla myös erinomainen keppihevonen monien asioiden kuten esimerkiksi puurakentamisen edistämiseen.  Tätä edistämistyötä ovat kaikki hallitukset tehneet vuodesta 1994 lähtien.

Kulunut vuosi on ollut todellinen puurakentamisen edistämisen riemuvuosi. Ympäristöministeri Krista Mikkonen asetti tavoitteeksi, että ensi vuonna julkisen puurakentamisen osuus olisi vajaa kolmannesta. Vuonna 2025 sen pitäisi olla jo 45 prosenttia.

Projektipäällikkö Janne Saarinen on tyytyväinen, että Wood City alkaa Supecellin toimistotalon osalta olla lähes valmis. Muutto tapahtuu tammikuussa. Kuva Jussi Helttunen.

Ilahduttavinta on ollut se, että puusta on rakennettu myös ilman pakkoa ihan ympäristö- ja  imagosyistä. SRV sai juuri valmiiksi Supercellin pääkonttorin Helsingin Wood Cityynsä ja seuraavaksi odotetaan aloituspäätöstä hankkeen viimeisestä osasta, johon on kaavailtu hotellia. Katajanokalle tulee suuri puinen toimisto- ja hotellihanke ja Espoon Keilaniemeen NCC aikoo rakentaa 11-kerroksinen toimistotalo, jolle on tulossa viherkatto ja katolle myös aurinkopaneeleja.

 

Haluaisitko sinä kokoustaa tämän näköisessä neukkarissa? – Tältä näyttää Supercellin uudessa pääkonttorissa

 

Särön riemuun toi heinäkuussa Jyväskylässä Jyväskylän Palokan seniorikorttelissa tapahtunut kerrostalon tulipalo, joka muistutti, että puu on palava materiaali, minkä vuoksi puulle jatkuvasti haettuja helpotuksia palomääräyksiin, on syytä tarkastella kriittisesti.

Ympäristöministeriö jatkaa kuitenkin puurakentamisen esteiksi koettujen palomääräysten löysentämistä. Asetusmuutos poistaa mm. P2-paloluokan rakennuksen sisäpuolisen suojaverhousvaatimuksen hirsi- ja massiivipuuseiniltä. Jatkossa siis sallitaan hirsiseinää tai massiivipuupintaa jäävän entistä enemmän sisäpinnoissa näkyville.

Esitystä perustellaan materiaalineutraalisuudella, mistä ei ollut tietoakaan, kun ympäristöministeriö laati hiilijalanjäljen laskentamenetelmänsä, jossa kaikilta muilta materiaaleilta edellytetään kalliita kierrätysvaatimuksia, mutta puulle riittää, että se on uusiutuvaa. Taustamuistiossa asiaa vielä täsmennetään toteamalla, että pientalopuolella tavoite ei ole niin tärkeä, koska puun osuus on jo riittävän korkea.

Ympäristöministeriössä hiilijalanjäljen laskentamenetelmästä vastaa arkkitehti ja tekniikan tohtori Matti Kuittinen, joka toimii samalla Aalto-yliopistossa resurssitehokkaan rakentamisen professorina. Hänen oma näkemyksensä hiilipihistä kiertotalouden mallitalosta esitellään vuonna 2021 Lohjan asuntomessuilla. Yllätys on, että puun lisäksi rakennuksen päämateriaali on kierrätetty teräs. Pyörre-talo rakennetaan teräsrunkoisista elementeistä. Raaka-aineet valitaan siten, että niistä mahdollisimman suuri osa on kierrätettyjä tai uusiutuvia materiaaleja.

Pyörteen autotallin pohja valettiin betonin sijaan geopolymeeribetonilla. Geopolymeeribetonia tutkittiin Suomessa  jo1980-luvulla, mutta vasta ilmastonmuutoskeskustelun myötä se on saanut uutta tuulta alleen. Oulun yliopisto selvittää mitä erilaisia teollisuuden sivuvirtoja voidaan käyttää geopolymeerien raaka-aineena.

Saan maistaa ensimmäisenä omaa lääkettäni

Lukijoiden suosikkeja ja ikivihreitä lukujuttuja

Yllä olevat jutut ovat toimittajien itsensä valitsemia suosikkeja tältä vuodelta. Rakennuslehden lukijoiden suosikit näkyvät verkossa klikkausten määrissä ja lukuajassa.

Parin viime vuoden aikana olemme esitelleet rakennusalalla työskenteleviä erilaisten harrastusten parissa. Mikko Isotalo esimerkiksi kertoi triathlonista, Harri Kailasalo maastopyöräilystä, Kari Kauniskangas suunnistuksesta, Tuomas Särkilahti tenniksestä, Tea Ekengren-Sauren purjehduksesta ja Mikko Heikkinen huutamisesta. Lukijoiden ylivoimainen suosikki oli kuitenkin laulava putkimies Henry Friman.

Laulava putkimies kisaa Voice of Finlandissa jatkopaikasta

Tässä tämän vuoden kiinnostavimpia henkilöhaastatteluita Ilpo Kokkilan haastattelun ohella olivat juttukohtaisen lukuajan perusteella annetun kouluarvosanan perusteella seuraavat:

Kari K. Kuosmasta ei tullut punaviiniä juovaa, purjehdusta harrastavaa taistolaisarkkitehtia vaan mustan huumorin mestari

Yli-insinööri Esko Kukkoselle osoitettiin ovea ympäristöministeriöstä jo parikymmentä vuotta sitten, kun hän ei suostunut kiristämään energiamääräyksiä sisäilman laadun kustannuksella. Huoli hyvästä sisäilmasta on näkynyt hänen lukuisissa kirjoituksissaan, joista hän sai tänä vuonna Pro Sisäilma -palkinnon. Kritiikki on jatkunut senkin jälkeen. Eniten häntä kismittää se kuinka löysin väittein meillä markkinoidaan viherseiniä, jotka parantavat sisäilmaa. Viimeisimmät kansainväliset tutkimukset osoittavat Kukkosen mukaan, että kasvien merkitys on paljon väitettyä pienempi. Kauniita kasviseinät toki ovat.

Yli-insinööri Esko Kukkosen arvoissa hyvä sisäilma on aina mennyt energiansäästön ohi – kaikilla esihenkilöilä näin ei ole ollut

Lemminkäisen vaiheet ennen sen ajautumista YIT:n syliin oli lukijoiden mielestä tämän vuoden kiinnostavin juttu. Neljä vuosikymmentä Palmbergissa ja Lemminkäisessä työskennellyt ekonomi Jukka Kivinen on kirjoittamassa kirjaa näistä 2000-luvun tapahtumista ja liikkeenjohdon konsulttien toiminnasta laajemminkin. Sen pitäisi ilmestyä vuonna 2021.

Analyysi: Lemminkäinen kesti kolme sotaa, kaksi syvää lamaa, mutta ei 2000-luvun konsulttiarmeijaa

 

Monia ikivihreitä juttuja luetaan vuosia niiden ilmestymisen jälkeen. Tässä ovat suosikit, joita luettiin paljon tänäkin vuonna:

Näin Suomi homehtui – hyvä rakentamistapa sai aikaan pahaa jälkeä -juttu (tai pikemminkin sähköinen kirja)  on tuhti tietopaketti siitä, milloin ja miksi sisäilmaongelmiin havahduttiin Suomessa ja miten näitä ongelmia on pyritty ratkaisemaan. Hometalkoitakin vetänyt tekniikan tohtori Juhani Pirinen havaitsi jo 1990-luvulla, että rakentamisen ohjeet ja määräykset eli niin sanottu hyvä rakentamistapa oli ohjannut jopa kosteusteknisten virherakenteiden tekemiseen.

Näin Suomi homehtui – hyvä rakentamistapa sai aikaan pahaa jälkeä

Rakentajan laatuohje: ”miehiä saa töihin kolmeen vuoroon, mutta betoni kuivuu yhdessä vuorossa -juttu kertoo vastuuntuntoisen mikkeliläisyrittäjän tarinan. Hän pitää huolta laadusta ja panee kolmasosan voitosta junioriurheilun kehittämiseen.

Rakentajan laatuohje: ”miehiä saa töihin kolmeen vuoroon, mutta betoni kuivuu yhdessä vuorossa”

1970- ja 1980-luvun rivitalo voi olla jopa korjauskelvoton -juttu on laaja kartoitus vanhojen rivitalojen virheisiin ja korjausten vaikeuteen. Riskirakenteita on paljon ja asiantuntijoidenkin mielipiteet menevät ristiin sen suhteen kuinka rankkoja ja kalliita korjauksia tarvitaan.

1970- ja 1980-luvun rivitalo voi olla jopa korjauskelvoton

Rakentamisen musta kirja – rötösherroja ja kartellien solmijoita -juttu on kirjan mittainen katsaus siitä kuinka korruptoitunut ja lahjonnalle ja kartelleille ja muulle vilungille altis rakentaminen on ollut. Siihen on haastateltu muun muassa Markku Hainaria, jonka vapauttamiseen 1980-luvun Noppa-skandaali kulminoitui. Toimittaja on itsekin ollut todistajana kuultavana yhdessä lahjusoikeudenkäynnissä.

Rakentamisen musta kirja – rötösherroja ja kartellien solmijoita

 

Ostajan ei kannata riidellä vanhan talon märkätilojen ja salaojien virheistä -jutussa haastateltiin videokeskustelussa jo edesmennyttä Matti Eklundia. Tuhannen oikeudenkäynnin kokemuksella hän tiesi mistä virheistä ei kannata mennä oikeuteen polttamaan rahojaan.

 

Ostajan ei kannata riidellä vanhan talon märkätilojen ja salaojien virheistä

 

Rakennusliike ei enää rakenna vaan pelkästään ostaa alaurakoita -jutussa kerroimme free-toimittajamme Tompurin Vesan kanssa työmaakilpailun pohjalta rakennustoiminnassa tapahtuneista muutoksista.  2000-luvulla toimintaa on yhä voimakkaammin ulkoistettu ja rakennusliikkeistä on tullut pelkkiä töiden ja hankintojen ostoliikkeitä. Työnjohtaminen ja töiden suunnittelu ovat muuttuneet kansainvälisten aliurakoitsijoiden työmiesten valvomiseksi. Kun toiminta ei ole enää ollut niin sanotusti omissa käsissä, on tuottavuutta ja laatua ollut vaikea kehittää.

Rakennusliike ei enää rakenna vaan pelkästään ostaa alaurakoita

Kauneuden vaatimusta ei saa unohtaa arkkitehtuurissa

Kaikkein ajattomin tänä vuonna julkaistuista jutuista käsittelee roomalaista arkkitehtia Marcus Vitruviusta. Hän määritteli arkkitehtuurin kolme hyvettä:  firmitas, utilitas ja venustas. Kun rakennuslakia parhaillaan uudistetaan, olisi toivottavaa, että kestävyyden ja käyttökelpoisuuden lisäksi myös kauneuden vaatimus olisi siinä vahvasti mukana. Uudis- ja täydennysrakentamista vastustettaisiin paljon harvemmin, jos rakennukset olisivat kauniita myös tavallisten kadunmiesten mielestä.  Tänä vuonna kiihtynyt keskustelu uusvanhasta arkkitehtuurista on tavallaan protesti kauneuden puolesta, eikä suinkaan protesti modernia, hyvää arkkitehtuuria vastaan. Aulikki Vuola on mukana työryhmässä, joka julkaisee vuonna 2021 Vitruviuksen kirjan De architectura suomeksi.

Vitruviuksen yli 2000 vuotta vanhat periaatteet rakennuksen lujuudesta, hyödyllisyydestä ja kauneudesta ovat ajattomat

Tässä on listaa ikivihreistä, joita on luettu paljon myös joulunalusviikolla:

Suomen kiinnostavimmat rakennusliikkeet ovat YIT, Lehto Group ja SRV

 

Perttu Liukku osti pilkkahinnalla enemmistön asumisoikeusyhtiöstä

 

Putkiremontti maksaa jopa yli tonnin per neliö – näin vältät pahimmat ongelmat

 

Valurautaiset viemäriputket hajoavat liian aikaisin

 

35 000 euron valvoja joutuu maksamaan yli miljoona euroa

 

Rakennustyömaat ovat 50 vuodessa muuttuneet sotatantereista siisteiksi ja monikansallisiksi työpaikoiksi

 

Desinfiointiaineet ja otsonointi pahentavat homeongelmaa

 

Miksi sata vuotta sitten osattiin rakentaa parempia taloja kuin nyt?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 8 kertaa

8 vastausta artikkeliin “Listasimme vuoden mielenkiintoisimmat jutut Kokkilan tilityksestä alkaen – katso kuka pomo tienaa 88 kertaa enemmän kuin alaisensa tai kuka professori työskentelee kesäisin asfalttihommissa”

  1. Nostetaanpa yksi asia kärkeen ”Perttu Liukku osti pilkkahinnalla enemmistön asumisoikeusyhtiöstä”. ”Liukku vahvistaa, että hänen ja Mäenpään puoliksi omistama Avainrakennuttaja Oy on nyt Avain Asumisoikeuden enemmistöomistaja. Hänen mukaansa kaupat tehtiin Aran määrittämällä hinnalla. Hinta oli 150 000 euron suuruusluokkaa. Liukun mukaan asiat on käyty Arassa läpi eikä virastolla ollut mitään kauppoja vastaan.”
    Nyt esillä on Keskustan tai sivistyneemmin sanoen keskustan lähipiirin pyrkimys saada Nuorisosäätiö toiselle kierrokselle. Mikä on Aran rooli tässä leikissä? Sitä ei haluta rehellisesti katsoa. Jos tilannetta tarkasteltaisiinkin, peluri tarkistaa peluria. Nyt huomaatte miksi asiaa nostetaan tällä palstalla esille, toiminnassa on sairaita piirteitä. Vielä merkillisempää on, että tällainen toiminta hyväksytään yhä uudestaan ja uudestaan.

    On hieman kohtuutonta kirjoittaa ja keskustella detaljitasolla asumisen kalleudesta, asuntorakennuttamisen kalleudesta ja mitättömistä detaljeista, kun asumisen kalleus makaa rakenteissa ja korruptiossa. Milloin tälle asialle aletaan tekemään jotain?

    Avainrakennuttaja Oy on toki jälleen kerran ainoastaan yksi esimerkki monien joukossa. Kun yllä olevaa pitkää koostetta tai listausta lukee, melko helposti huomaa, että jonkinmoinen osa noista jutuista sisältää enemmän tai vähemmän korruptiotarinan, juuri sen tarinan joka kallistaa markkinaa. Kaikki mahdollisuudet oikeasti kohtuuhintaiseen omistusasuntotuotantoon kuin myös vuokra-asuntotuotantoon ovat olemassa, sitä ei tarkoituksenmukaisesti vain haluta toteuttaa, miksi? Keneltä se on pois? Niinpä.

    1. Tosiaan, ARA;n tekemiset alkaa hieman kiinnostamaan, onko kysymyksessä mätä virasto.

  2. Oliko tässä laimea listaus rakennusalan nykytilasta. Vallan vahtikoiralla on paljon töitä tekemättä.

    1. Jos noin dramaattista vuotta nimittää uutisten suhteen laimeaksi, niin silloin odotukset ovat korkeammat kuin täällä toimituksessa. Itse ainakin toivon tulevasta vuodesta mieluummin uutisköyhää ja tylsää kuin viime vuoden tai vuoden 1991 kaltaista. Kannattaa miettiä mistä haaveilee, sillä joskus haaveet voivat toteutua:

      Esko Aho on kuvannut kirjassaan vuotta 1991 Mustien joutsenten vuodeksi. Kun viime vuonna selvisimme yhdellä mustalla joutsenella eli koronalla, 30 vuotta sitten niitä pyrähti Suomeen ja Eurooppaan kokonainen lauma: vaihtokaupan lopppuminen Neuvostoliiton kanssa ja vuoden lopulla ensin vallankaappaus Neuvostoliitossa ja sitten koko Neuvostoliiton katoaminen kartalta, Baltian maiden itsenäistyminen ja Saksojen yhdistyminen, Persianlahden sota, Ruotsin yllätysilmoitus EY-jäsenhakemuksesta ja Suomen ajautuminen syvään lamaan, josta näkyvin merkki oli syksyllä SKOP:n ottaminen Suomen Pankin haltuun.

      Kun viime vuosi alkoi metsäteollisuuden lakolla, mitä seurasi sitten tehtaiden lopettamisia, niin vuonna 1991 AKT lakkoili kuukauden ajan parempien palkkojen puolesta pysäyttäen vientiteollisuuden. Syksyllä 191 näistä paremmista palkoista pääsi nauttimaan entistä huomattavasti pienempi joukko, kun yrityksiä alkoi kaatua yllätysdevalvaation ja suurten valuuttalainojen yhteisvaikutuksesta. Korkotaso oli yli 15 prosenttia, millä tapettiin investoinnit ja elvytysmahdollisuudet. Yksi syy korkeaan korkoon oli Saksan iso lainanotto yhdistymisensä maksamiseksi, mutta Suomi veti eroa omalla vakaan markan politiikallaan, jonka puolustus vaatii sietämättömän korkeaa korkotasoa.

      Tänään valuutta on vakaa ja korkotaso nolla, mutta sen hintana on käsittämätön yhteisvelka. Kun devalvaatiota ei tunneta, ainoa sopeutuskeino löytyy työvoiman määrästä ja hinnasta eli työmiehen selkänahasta. Ulkomailta riittää halvempia tekijöitä pilvin pimein.

      Vuoden 1991 seurauksia oli Suomen suurimman rakennusliikkeen Hakan ja monen pienemmän konkurssi, monen ison rakennusliikkeeen ja suunnittelutoimistojen ajautuminen ulkomaiseen omistukseen ja rakennusmateriaalijättien Partekin, Parman ja Lohjan siirtyminen eurooppalaisten jättien omistukseen. Asuntoja myytiin roimalla alennuksella ja kiinteistöihin suhtauduttiin kuin pöydälle heitettyyn haisevaan kissan raatoon. Siihen nähden viime vuoden vahingot olivat ainakin rakennusalalla pelkkiä pieniä kolhuja, vaikkakin yksilötasolla ikäviä.

      1. Paljon siinä oli listattuna asioita, pinnalta poimittuja. Toimitukselta jotenkin toivoisi myös sinne pinnan alle katsomista ja menemistä, rakennusalan ja markkinan mädäntyneisyyden tutkiskelua ja herättelyä sen korjaamiseksi. Rakennusteollisuus on edennyt pitkään ”isältä pojalle” tyylillä, samoja sisällöttömiä puhaltajia kasvatetaan verkostoitumaan markkinoille johtajaksi. Toiveena kuitenkin olisi, että saataisiin pikkuhiljaa uusi sukupolvi, jotka ovat muutakin kuin status. Joitakin pieniä välähdyksiä on jo vilahtanut, toivottavasti trendi voimistuu. Suomalainen politiikka ei saa olla mittapuuna jos uutta, tasokkaampaa ympäristöä luodaan.

        Rakentajapäivillä monesti pohditaan miten rakennusala makaa. Siellä keskustelu jää poikkeuksetta mitättömien otsikoiden alla jutusteluksi. Ollaan niin sanotusti täysin väärissä otsikoissa, mikäli tuloksia halutaan.

        Tuossa kerätyssä listassa (siis varsinaisessa jutussa) oli paljon hyviä otsikoita, tapahtumia jopa kymmenen vuoden takaa. Samat puhallukset tehdään edelleen ja uudestaan. Missä ollaan epäonnistuttu? Vai ollaanko edes yritetty? Jos pitäisi arvioida, arvioisin jälkimmäistä sanoilla, ei olla edes yritetty.

        Alan uskottavuus on todella kovalla koetuksella rakenteisiin jumiutuneen mädäntyneisyyden vuoksi. Rakennusalalla olisi todella hyvät mahdollisuudet mennä hurjia askeleita taloudellisempaan, laadukkaampaan ja arvostetumpaan suuntaan jos rakenteita uskallettaisiin oikeasti penkoa ja kaikkien yllätykseksi tehdä asioille jotain. Tuleva vuosi tuo muutaman jutun lisää, jossa sliipattu ekonomi kertoo että asuntojen hinnat ovat nousseet viime kvartaalilla ja ehkä jutun, kun Keskusta lunasti Nuorisosäätiön ARA;n hyväksymällä hinnalla tai ehkä jutun kun nuori kiinteistösijoitusyhtiö teki konkurssin (pääosakkaat bahamasaarilla) tai jutun kallistuvista asuntovuokramarkkinoista jossa työryhmä pohtii edelleen (jo kymmenen vuoden ajan) mitä markkinalle pitäisi tehdä ja mm. tällä keskustelupalstalle yritetään vinkata, minne ne asumistuet valuvat. Mennään siis jatkossakin hieman samoilla otsikoilla kun ennenkin.

        Emme me näin mitättömiä ole tällä alalla, emmehän?

  3. Ongelmien keksiminen on tuottoisampaa kuin niiden ratkaiseminen näillä toimimattomilla markkinoilla, mitä heikompi juttujen taso on, sitä useampi niitä lukee, koska ymmärrys ei muuhun riitä. Otetaan vaikka mutustelu, Valurautaiset viemäriputket hajoavat liian aikaisin, suunnittelija eli Granlund sen määräysten pohjalta päättää, mitä laitetaan, kukaan ei pakota laittamaan kusessa helposti hapettuvaa raakapintaa..

  4. Ei päästy kuin neljä päivää alkanutta vuotta, kun lista alkaneelle vuodelle alkoi kertymään. Eteläisen Pallaksen konkurssi oli varmasti monelle jo pitkään odotettu.

  5. ”Suomen kiinnostavimmat rakennusliikkeet ovat YIT, Lehto Group ja SRV”. Aika nopeasti ajat näköjään muuttuvat. Onkohan galluppi tehty kunkin firman toimitusjohtajaa haastatellen.

    Lehto Groupilta työntekijät pyrkivät enemmänkin lähtemään kun yritykseen rekrytoitumaan ja liikehdintä väärään suuntaan on kuuleman mukaan melko voimakasta.

    YIT;ltä kuuluu, että kaikki halvemmat (entiset YIT;n työntekijät ovat halpuutensa vuoksi niitä ”oikeita” YIT;n edustajia) ja niinpä entiset Lemminkäisen työntekijät hakevat uutta työtä, jossa voisi työskennellä hyväksyttynä asiallisella palkalla.

    SRV;ltä myös alkoi väki lipeämään, samalla kun yritys haki vauhtia hieman lähempää pohjaa. Nyt tilanne on kuitenkin kuuleman mukaan paranemassa kun Espooseen ja muuallekin on tuottavia ”kehityshankkeita” rakenteilla. Organisaatiota on kuuleman mukaan rakennettu jäljelle jääneistä, joten apupojasta ja/tai aputytöstäkin on saattanut lennähtää johtajaksi melko sujuvasti.

    Nämä voivat olla kiinnostavia yrityksiä, mutta millä tavalla.

Jätä kommentti